Mun päiväni alkaa yleensä torkuttelulla siinä puoli kasin maissa, paitsi keskiviikkosin ja perjantaisin kun pitää nousta ennen seiskaa Aadan eskarin takia. Normaalista vien lapset yhdeksäksi tarhaan, eskari on kaksi kertaa viikossa ja silloin paikalla pitää olla kasin maissa. Ihanaa lokakuussa kun se mulla alkaa kielikurssi, jolloin se on aina tiistai- ja torstaiaamuisin, eli tulee herätä "eskari aikaan" melkein joka aamu...
Herään ja menen ylös keittiöön tekemään itselleni aamupalaa. Perheen äiti on yleensä aina jo keittiössä keittämässä lasten aamupuuroja. Oon tykästyny syömään täällä maustamatonta soijajogurttia ja luumuja aamulla, Suomessa kaverit yleensä muistaa etten siedä maitotuotteita aamusin. Joku niissä ällöttää, onneksi nää soijatuotteet menee ongelmitta. En ole kertaakaan täällä käkinyt (onko se oikea termi kun tulee hmm oksurefleksi?) tai kärsinyt mun oudosta aamupahoinvoinnista. En siitä "kuuluisasta" vaan noin viimeset 4v olen aamusin ollut tosi huonovointinen enkä oikein saa alas ruokaa, no täällä ei ole tuote näkynyt. Enkä nyt äiti huijaa, pöytätavat on kunnossa!
Lasten tarha on tässä aika lähellä, mennään kuitenkin bussilla muutama pysäkki sillä jos noiden kanssa kävelis tuon 10minuutin matkan se venyisi ainakin puoleen tuntiin.. Yleensä kotiin palattuani vien sitten koiran ulos mutta nyt kun täällä on tuo pentu, joka tulisi ottaa samalle lenkille mukaan Maxin kanssa, huomattiin alkuviikosta, että siinä vaiheessa kun palaan tarhakeikalta pentu on jo joko pissinyt lattialle tai ihan veto poikki seuraavat kaksi tuntia. Nyt alkuun äiti vie koirat aamulla ulos minun viedessä lapsia tarhaan ja katsotaan tilannetta pennun kasvaessa. Olen täällä sitten pari tuntia ihan kotosalla. Eilen imuroin täällä ja siivosin oman huoneen, tänään autoin äitiä leipomisessa. Nam mitä herkkuja keittiö täynnä, osa lasten tarhan huomista kirpparipäivää varten mutta osa ihan meille ja keksejä onkin nyt masu täynnä :--) Vegaaniherkkuja! Tosiaan mun perhe on täällä vegaaneja, itsehän olen jo viimeisen vuoden ollut syömättä punaista lihaa ja jättänyt kanankin hyvin vähälle, joten ei ole vielä ainakaan tuntunut tämä ongelmalta. Kalaa syön yhä, kotona en täällä sitä ruuan mukana saa mutta esim. jos menemme ravintolaan niin saatan syödä sitä. Minun ei tietenkään oleteta heti alkavan täysin vegaaniksi perheen mukana.
Iltapäivällä haen lapset tarhasta kolmen maissa ja tullaan sitten suoraan kotiin. Jos on hyvä sää saatetaan lähteä puistoon, lähellä on yksi hurjan hauska. Siellä on vaijerikeinuja, joissa minäkin riehun yhtä hullaantuneena kuin lapsetkin! Haluaisin lähteä retkillekin näiden kanssa, esim. eläintarhaan tai jos löydän jonkun kivan lapsillekin sopivan museon tms. niin sekin onnistuu - on vain hyvä keksiä erilaista tekemistä! Kuuden maissa onkin päivällinen, joka syödään yhdessä. Joskus saatan lähteä jo viiden maissa keskustaan kavereiden kanssa kahville, kiertelemaan kauppoja yms. the usual. Tai sitten pistän vähän myöhäisemmäksi ja syön lasten kanssa samaan aikaan, heillekin mukavampi. Lapset menee kuitenkin seiskan jälkeen eli heti ruuat syötyään iltopesulle äidin kanssa.
Enpä tiedä, sellasia on mun perus arkipäivät. Päivisin aikalailla hengailua, en kuitenkaan siinä muutamassa tunnissa jaksa lähteä sen kummemmin mihinkään yksinäni. Suurinosa kavereistakin täällä on kuitenkin päivälläkin töissä, jos heillä on esim. niin nuoria lapsia, etteivät ne vielä ole kindergartenissa tai koulussa. Mä muuten inhoan tätä Baijerin murretta! Varsinkin kun vien tuota koiraa yksinäni lenkille vanhukset tulevat helposti ihailemaan mäyristä "oh ein Dackel, sehr süß wie alt is er? I habe auch ein Dackel gehabt oh aber jetz ist er tot" Vanhemmilla ihmisillä tää paikallinen murre on kamalaa söngerrystä, että se on ihan yks ja sama onko aiempaa saksan tietämystä, tai no ainakin melkein. Sitten kun ne ei puhu englantia ja ei ymmärrä jos pyydän heitä puhumaan hochdeutschia, eli sitä ns. normaalia. "Miksi et ole opetellut baijeria?" Graaaaaa onneksi suurin osa kuitenkin puhuu sellaista saksaa, että kun pyydän toistamaan niin ymmärrän. Vielä kun osaisi avata omankin suunsa..
Enpä tiedä, olen kyllä tosi onnellinen, että lähdin tänne ja sain ympärilleni näin ihania ihmisiä näinkin nopeasti. Kolme viikkoa on mennyt hurjan nopeaan ja tuntuu kuin olisin ollut täällä jo kauemmin. Voin rehellisesti myös sanoa, että mulla on jo ystäviä täällä, ei vain kavereita ;-) Suunnitteilla on jo mm. viikonloppureissua Prahaan! Nyt odotan, että mun tyyristylleröt Suomessa (teitä ikävöin <3) skypettää mulle etkoiltaan hiprakkajuttujaan, ennenkuin ne karkaa Venueen.
