End of this chapter

Tasan viikko Suomea takana.

Tässä on ehditty jo vaikka mitä. Ihailin kaunista Helsinkiä eilen lenkillä ja hengitin sisääni ihanaa meren tuoksua. Nyt sitä tajuaakin miten merta on ollut ikävä. Ja tätä valoa, oi suloista valoa. Olin unohtanut, miten hyytävä ja kova Helsingin tuuli on. Ja miten kallista täällä on. Olen ehtinyt käydä työhaastattelussa, nauttia perheestä ja ystävistä. Ja vähän juhlistaakin elämää. Ikävä Müncheniin painaa, onneksi sosiaalinen media on tehnyt yhteydenpidosta naurettavan helppoa. Se sivu elämästä on nyt kuitenkin mennyt ja täytyy suunnata nenä kohti Helsinkiä ja Vaasaa. Haikeeta mutta so ist das Leben. Au pairin elämä se on nyt koettu ja suljettu. Haloo Helsinki, olen palannut! Mutta München palaan vielä. Du hast immer ein Teil von mir. 

Cro - Ein Teil

Tänään jäljellä ihan liian vähän

Lempi käyrä nakkikoira. Parhaat kaksi.

 Parhaita mimmejä pääsiäisenä.

 Hauska iltapäivä Hirschgartenissa lasten kanssa ruokkimassa peuroja ja peuhaten leikkipuistossa.

Kerrankin koko Edisonit kasassa vappupäivänä!! Lounasta auringossa Hans Im Glückin terassilla, sitten lempparipaikkaan hengailemaan ja syömään froyo:t, nimittäin Gärtnerplatzille.

Hehe vähän Frühlingsfestejä. Dirndl up!

Paras posse oli myös lauantaina kasassa, kun vietettiin mun viimeistä lauantaita. Olipahan karkelot.

Torstaina. T o r s t a i n a. Puhelimen laskurissa pari hassua päivää jäljellä ja sitten suuntaan Finnairilla illaksi kotiin. Aloitin eilen pakkaamisen tyhjentämällä vaatekaappini sisällön lattialle, karsimalla siitä yllättävän paljon (heitin äiti jopa 3 suht kärsineet kengät roskiin, minä, kenkiä roskiin??!) ja pakkasin matkalaukkuun. Ainoa, että pakatessani siihen vain ja ainoastaan vaatteet, tursuavat ne jo reippaasti yli reunojen...... Plus tuhannet kengät. Kosmetiikkahärpäkkeet. Hilf mir.

Pian se kotiinlähtö oikeasti koittaa, mitä olen jo kauan vältellyt. Kai tää tästä nimim. tänään jo neljästi pillittänyt.

Olisipa yhä viikonloppu

Näin viime yönä unta, että kurkkuni oli turvonnut yön aikana umpeen. Kiipesin siinä yläkertaan henki pihisten herättämään Saksaäidin ja mulle soitettiin ambulanssi. Aamulla herätessä ei onneksi tilanne ollut tämä, sattui vaan niin paljon, että olisin melkein voinut itkeä. Ruuan pakotan silti menemään alas, kipeänä tai ei ruokahalu säilyy mulla aina. Kuumeessakin ajattelen vain kaikkea, mitä voisin mässäillä. Ja onhan se hyvää, tänään illalla syödään bataatti-linssipataa, en varmasti ole syömättä.  Ihana Nella tuli päivällä kaupasta "Kävelin teehyllylle sua ajatellen, löysin nämä kaksi kipeälle kurkulle tarkoitetut teet, kokeile näitä!" Ensimmäinen kokeilussa, hyvää on. Maistuu ihan Clipperin lakritsiteeltä. Mielummin otan tätä kuin suolavettä, jolla olen purskutellut koko aamupäivän suuta. Usch.

Mieli olisi kyllä tehnyt viettää koko päivä sängyssä, peiton alla, kuunnellen musiikkia, katsoen himymiä. (Äiti, se on How I Met Your Mother). Onneksi on asioita ilahduttamassa. Ostin lauantaina kirpputorilta syksyyn uuden hatun, alunperin H&Mstä, mutta 3 euron hinta ja lapussa lukeva 100% villaa näyttivät hyvältä! Lempibändeiltäni on tässä nyt julkaistu hyviä levyjä, ainakin mitä näin alkuun voi sanoa. Tällä hetkellä soitossa Arctic Monkeys ja Haim, seuraava Suomi-koulun palkka menee ensimmäisenä keikkalippuun. Ah, elämän yksi haave toteutuu (kun vain saan sen lipun!!!) ja pääsen marraskuussa näkemään Arctic Monkeysin livenä! Alex Turner, vihdoin ja viimein täältä tullaan!

Ja tietysi on mahtavia ystäviä, aurinkoinen ilma, kaunis syksy! Instagramiin on suomalaiset kaverit päivittäneet ahkerasti sitä väriloistoa. Helsinki näyttää niin kauniilta kaikissa kuvissa, koin viimeksi syksyn Suomessa kaksi vuotta sitten, oliko se silloinkin noin kaunis? Täällä on vielä suht vihreää, pikku hiljaa rupeaa puiden latvat vaihtamaan vihreän värinsä kellertävään. Sitä kauneutta odotellessa <3

Oops I did it again

Ellie Goulding - You My Everything

Ensimmäinen normaaliviikko kohta takana, normaalia arkea siis. Mun piti tiistai-iltana päivittää blogia, aikuisten oikeesti. Tiistaina aamulla ennen kymmentä meiän netti kuitenkin katkesi jostain syystä ja tänään saatiin se korjattua. Elin ilman mitään internetiä 2,5 päivää mein Gott! Oli toisaalta vapauttaa, mutta outoa. Ei hajuakaan mitä missään tapahtuu, en edes voinut tarkistaa säätä mistään. Melkein tämän takia lähdin hankkimaan 3G:n puhelimeen hehe. Laiska paska kun olen, elelen netittömällä liittymällä. Nyt vuoden kitistelyjen jälkeen, voisin siihenkin herkkuun sortua.

 Aadalla alkoi koulu viime viikolla!!! Päivä alkoi koululla aikaisin, me vanhemmat aloitettiin aamu skumpalla. Lyhyen koulupäivän jälkeen mentiin Aadan päätöksestä Vapianoon pizzalle ja sit vielä jätskille. On kuulemma jo rankkaa, kun saa läksyjä. On tää Saksan koulujärjestely kyllä saanu mussa aikaan ihmetystä, aika eri meno kuin Suomessa.

Isensevenin uusimman snoukkaleffan ensi-ilta! Olipa hyvät bileet huhuh

Koko viikon tullu vettä ku sieltä kuuluisasta. Muutamana päivänä ajattelin olevani nokkela ja vein koirat päivällä kuurojen välissä ulos. Eiköhän sit taivas repeä just kun ollaan ulkona. Onneksi netti toimii ja pääsin katsomaan sääennusteet, ens viikolla pitäis olla aurinkoa tän sadeviikon edestä ja lämpöasteita siinä +20 hujakoilla. Oktarit tuo sään :-)

Oktoberfestit alkaa siis lauantaina, valmistauduin ja ostin dirndliin uuden paidan tiistaina. Himotti uusi essukin mutta mitäpä sitä turhia. Tekis mieli ostaa kokonaan uusi mekkokin (mikä sisäinen emoni sai vuosi sitten mut ostamaan musta-pinkin?!) mutta ei järkeä. Ties koska uusiksi pääsee Oktareille, niin se menee vaan naamiaisasuksi. Muttamutta, kivoja juttuja. Bis später <3