Smile because it happened

Meillä tuli tällä viikolla tänne talvi! Tuollaisiin näkymiin heräilin tiistaiaamuna. Nyt kadut eivät tosin enää ole edes noin lumisia, huomenna pitäisi sataa lisää mutta alkuviikosta lupailtu vain aurinkoisia päiviä. Eilen illalla odotellessani bussia pysäkillä, taivaalta alkoi leijailla kauniisti pieniä lumihiutaleita. Leijailui voimistui pian kunnon pyryyn, sellaiseen että katsoessani ylös taivaalle en voinut kuin hymyillä. Koko eilinen päivä oli muuten aika tylsä ja väsynyt, liekö syynä keskiviikon Atomic reissu ja normaalia vähäisemmät yöunet mutta illalla siinä lumisateessa kaikki tuntui täydelliseltä. 

Vaikka kiroankin aina talven ja kylmän (nimim. olen ollut iltaisin kotona käärittynä tiukasti vilttiin jaloissa kahdet villasukat) niin onhan tämä nyt niin kaunista aikaa. Ainakin ne aurinkoiset päivät, räntäsade ei ole mun juttu...

Täällä kuunnellaan nyt toista kertaa putkeen Prinsessa Ruususen satukasettia. Miten voikin olla jo perjantai! Kalenteri näyttää tyhjää, illalla taidan mennä katsomaan joulumarkkinoita ja ehkä leffaan. Sunnuntaina olen heti aamusta lupautunut auttamaan Suomi-koulun joulumyyjäisissä kahvilan kassalla, joten huomisenkin otan rauhassa. Ja viikon päästä juhlitaan Elisen 20v synttäreitä, hyvä siis säästellä siihen voimia :--)

Clap along if you feel like a room without a roof, because I’m happy.

Huhheijjaa ja uusi viikko käynnissä!! Olin perjantaina vissiin vähän poikki viime viikosta, menin sänkyyn illalla aika pian kymmenen jälkeen ja nukuin kevyesti melkein täysin kellon ympäri. Lauantaina kävin tapaamassa Moosachissa yhtä perhettä, josko he palkkaisivat mut lapsenvahdiksi/tutoriksi. Perheessä on kaksi tyttöä (3 ja 5) ja he muuttivat n. 4kk sitten takaisin Saksaan Californiasta ja ovat huomanneet, että lasten englanti on nyt jo saanut mojovasti takapakkia. Haluisivat siis jonkun saksaa ymmärtävän sinne viettämään aikaa lasten kanssa kerran viikossa ja puhumaan lapsille englantia. Kävin siellä sit vähän juttusilla ja vaikuttivat tosi mukavilta! Pyysitvätkin heti tulemaan ensi lauantaina muutamaksi tunniksi, silloin vanhemmat ovat kyllä vielä kotosalla. Sovittiin, että menisin (yleensä) lauantaisin sinne, jolloin vanhemmat voisit rauhassa hoidella asioitaan. Katsotaan nyt aluksi jouluun asti, että miten lähtee sujumaan. Mutta jes kivaa pientä extrarahaa mulle :-) On meinaan ostoslista nyt vähän pidempi kuin rahapussi antais ees miettiä..........

Lauantai-iltana mentiin tyttöjen kanssa Atomiciin vähän tuulettumaan mun yh-mami viikon jälkeen. Viiitsi oli kiva tanssia pitkästä aikaa hyvään musiikkiin, ihan kuin 18-vuotiaana nautti lauantaidiskosta. Voi sitä iloa, kun pelkästään lempibiisit soi baarissa! Menin kyllä kiusaamaan dj:tä vähän liian useasti, onneksi herra otti mut huumorilla ja kun huomasi, miten täysiä jorailtiin aina uuden biisin tullessa se vaan vinkkaili mulle silmää. En siltikään kuullut ekaa toivettani (Destiny's Childin Bootylicious... "Nur indie bitte" lol)

Nojoo mitäs tässä, tänään ollut aivan jäätävän kylmä. Siperia iskenyt tänne eteläänkin hrrr. Olin eilen sellaisella korupajalla viettämässä sunnuntaitani. Ihan kivannäköisiä koruja sai tämmöinenkin poropeukalo aikaan! Kuvia en tosin voi laittaa, sillä ne taitaa kaikki eksyä pukinkonttiin ;--) Alle kuukausi jouluun ja Suomi-lomaan!!

Ps. Järkytyin kuin luin uutisista viime viikolla, että ruohiksen kantapaikka, ruohiksen sydän Rsvintola Poiju paloi. NOU, Mistä mä nyt haen pizzani ja missä terdellä nyt naatin lähellä kotia. 

I don't have to be anyone other than the birth of two souls in one.

Kylmä aamu. Nukuttiin tänään lasten kanssa pommiin. Tietysti. Ei tää viikko vaan olisi voinut mennä niin putkeen, ettei tätä olisi käynyt. Olen mestari nukkumaan herätyskellon ohi. Herättiin hätäisinä 06:50, joten ei me onneksi nukuttu kuin 50minuuttia ohi. Rutistin Aadan koulun pihalla lapsia kiitokseksi, koska ne toimi niin hienosti kiireessä. Oltiin jopa hieman etuajassa klo07:17 matkalla sporapysäkille. Lapset ehtivät syödä aamiaisleivät, ehdin tehdä Brotzeit-eväät, pestiin kaikki hampaat, koirat ehti olla puutarhassa pissalla, ehdin jopa sutimaan naamalle puuteria ja harjaamaan oman tukkani sekä myös Aadan tukan. #Winning

Nyt mun ei tarvitse pariin tuntiin liikkua mihinkään, siemailen sohvalla viltin alla kahviani ja yritän toipua tästä hätäisen herätyksen tokkurasta. Vaikka heitettiin koirienkin kanssa jo aamulenkki ja olen juonut jo pari kuppia kahvia, mun pää ei vieläkään toimi.

CHVRCHES - Lies (Tourist Remix)

I bet that you look good on the dance floor

Phuh energiat alkaa olemaan lopussa. Vanhemmat on työmatkalla Jenkeissä, niin minä olen päivystänyt yksinhuoltajana täällä perjantaista lähtien. Ja perjantaihin asti pitäisi vielä jaksaa, 4 yötä menköön vielä leikiten. Onneksi on niin ihania ystäviä kuin Henriikka ja Elise, jotka viettävät täällä iltoja seurana, itse kun olen "kahlittu" kotiin ja kahteen alle 7-vuotiaaseen ipanaan. Perjantaina pidettiin pizza&leffa ilta meillä, lauantaina piti nähdä viime vuoden porukan voimin, Aleksandra kun oli viikonlopun kaupungissa. Tytöistä ei kuitenkaan kuulunt, niin Elise riensi apuun. Tyttö tuli meille punkkupullon ja parin homejuuston kanssa, noilla eväillä päästän kaikki sisään!
Mutta hyvin meillä sujuu lasten kanssa, raskaimpia ovat ne pirun aamut..

Viime tiistaina olin kuitenkin (endlich!!!) Arctic Monkeysin keikalla Zenithissä! Rehellisesti sanottuna, ehkä paras keikka ikinä ja onhan noissa konserteissa tullut riekuttua. Yleisö teki nyt kyllä ison osan olemalla koko ajan mukana, kädet ilmassa ja kaikki hyppi pomppi sinne tänne ihan ilman, että bändin piti mistään sanoa. Niin huikea fiilis, että lentelin muutaman päivän taivaissa.

Jotain muutakin hyvää, kävin tänään ns. kansanopistolla (eli Volkhochschulella) uusimassa kielitasotestin, jotta voisin vihdoinkin ilmottautua jollekin kurssille. No, se testi nyt on ihan syvältä ja menee kaikilla vähän päin mäntyjä mutta sain sentäs niin hyvät pisteet, että pystyin skippaamaan seuraavan tason, jonka jätin keväällä tekemättä. Melkein riitti pisteet jo C1-tasolle (vaaditaan esim. jos hakee tänne yliopistoon) mutta se työntekijäkin sanoi, että jos tuo tuleva kurssi ei haasta yhtään, voi keskustella opettajan kanssa sopisinko jo C1-kurssille.

Ja olen jäänyt totaalisen koukkuun Twin Peaksiin, vihdoinkin uskalsin alkaa katsomaan sitä (Terkut vaan mama Laura Palmerille, läppä aukee mulle nyt heh) mutta en uskalla katsoa sitä nyt eteenpäin ollessani yksin kotona. Kuulen muutenkin jo tarpeeksi ääniä täällä.. Mutta koukuttavaa ja jännää on hrrrr.

Nyt alan tekemään meille illaksi salaattia linssikeiton seuraksi. Tänään mä niiiiiin menen aikaisin nukkumaan.

You’ve never danced like this before. But we don’t talk about it.

Hyvää isänpäivää kaikki Suomen daddycoolit! En oikeasti löytänyt uudempaa kunnon kuvaa, tämä Annan wanhoista vuodelta 2011. Piilottelin tossa kuvassa sivusiiliä iskältä keskijakauksella hah ja olin hieman uuden päivän nousukiidossa abireissun jäljltä.

Mä toivun täällä jonkinsortin vatsapöpöstä, joka iski tossa perjantaina tai no kunnolla eilen. Vieläkin vähän hassu olo, mutta kyllä tämä tästä. Kotiin oli laitettu mun poissaollessa joulu, tuoksukin ihan joululta <3 Fiilistelen nyt itse huoneessani polttamalla kynttilöitä ja kuunnellen mun saksalaista lemppariani Milky Chancea. Stolen Dance oli jo kesällä lemppari ja soikin täällä paljon mutta nyt ns. löysin sen uudestaan ja tykkään kuunnella näitä iltaisin huoneessani. Tuo laulajan käheä ääni iskee.

Tossa nyt jotain biisejä, jos nappaa rento musiikki kynttilänvalaisemiin iltoihin. Mä jatkan nyt Star Warsin parissa, alotin katsomaan nää leffat uusiksi tällä viikolla ja nyt menossa vika. Parhautta.

Uusiutuva luonnonvara

Elän pahemman luokan hiuskriisiä. Eilen käänsin tämän oikeastaan maailmanluokan kriisiksi itseni kanssa. Mutta hiukset, ne aloitti kaiken. Kesän jälkeen (ja Saksan kalkkiveden...) mun tukka on nyt ihan liian pitkä kuivunut hamppukasa. Karun herätyksen koin tätä kuvaa katsoessa:

Viimeksi kävin tosiaan tekemässä tälle reuhkalle jotain toukokuussa 2012, joten olis kyllä jo aikakin. En vaan tiedä, että tyyntyykö nämä mun muutoksen tuulet, jos itse vähän muutan kotikätösin väriä tai jos annan esim. Nellan leikata huonot latvat pois. Tilanne saattaisi vaatia kampaajaa, mutta millä mä selitän mitä haluan saksaksi, kun jo suomeksi se tuottaa vaikeuksia. Aada 6v sanoi "lisää vaaleeta Henje!! Sitten sopeudut paremmin talveen, silloin kun on lumen takia niin vaaleeta." 

Tummaa, lyhyttä, vaaleaa, rusehtavan punaista, kunnon punaista, viileän ruskeaa, toffean vaaleaa and the list goes on. Lähes kaikkea on kokeiltu, mutta koskaan en ole tyytyväinen. Nyt jos lähtee latvasta pois menee värjätty blondi liukuväri, sillä omaa tummaa harmaata juurta pukkaa pahasti ja pitkälle. Niinhän se aina on, että vuodenajan vaihtuessa haluan itsekin pientä piristystä. Äsh, miten tää tukka on taas näin pitkä, kun juuri (keväällä 2012....) poikkasin tämän hipomaan olkapäitä ja nautin ylipitkästä polkasta. 

Elämän ongelmat.

Halv åtta hos Rebecca

Rebecca oli viikonlopun yksin kotona, niinpä se kutsui meidät tytöt sinne perjantai-illaksi. Tuotiin kaikki mukanamme pullo (tai enemmän) viiniä ja istuttiin valmiiseen pöytään. Rebecca oli kokannut meille avocadopastaa ja jälkkäriksi oli ihania Cakepopseja. Mulla meni iäisyys, ennenkuin maistoin tätä Suomen viime vuoden(?) hypetetyintä juttua mutta onhan se hyvää! Kokkailin sitä viime kesänä pari kertaa ja nyt sain taas maistella sitä muutaman kuukauden tauon jälkeen. Miksei olisi herkkua, onhan siinä sentään avocadoa <3

Cakepopseja en ollut koskaan aiemmin syönyt. Huh ensimmäisenä valkkasin valkosuklaalla kuorrutetun ja se oli aika makeaa. Ei noita paljoa pysty putkeen syömään, jos on mun kaltainen ja nauttii mielummin suolaisista herkuista mutta olihan nuokin aivan taivaallisia. Istuttiin iltaa meidän "Edison Crew'n" (hehehehehe) tyttöjen kanssa ja suunnattiin vähän ennen puoltayötä junaan ja keskustaan. Kotimatkalla rikoin juuri pari viikkoa huutaman saavutukseni "En ole koskaan poseerannut tyhmästi patsaiden kanssa valokuvissa" No sentäs en mennyt maahan matkimaan sitä, niin kuin Henriikka...

Oon tässä alkuviikosta muutaman päivän yksinäni yh-äitinä täällä taas. Huh mutta ei voi valittaa, kun lapset oli tänään aamulla niiiiin hienosti. Vaikka piti herätä jo heti kuuden jälkeen, oltiin jopa aikataulua hieman edellä ja lähdettiin viemään Aadaa tarhaan jo varttia yli seitsemän! Ei tässä ihmeempiä, yh-äidin rumbaa edessä _seitsemän_ päivän verran parin viikon päästä huh, se pelottaa jo nyt ajatuksena. Onneksi istuttiin eilen iltaa meillä tyttöjen kanssa teekuppien ja suklaakakun äärellä ja tytöt lupasi sitten tulla vierailemaan meillä, jotta saan muutakin juttuseuraa kuin 4- ja 6-vuotiaat. 

Onneksi mua odottaa ensi viikolla Arctic Monkeysin konsertti, sen voimin jaksaa kyllä vaikka läpi jään ja tulen!

November Randomness

Hyvää marrasraskuuta! En voi käsittää, että nyt on jo marraskuu ja ensi kuussa joulu. Sitten vaihtuukin jo vuosi, tammikuu hujahtaa silmissä lyhyestä helmikuusta puhumattakaan. Sen kunniaksi Henjen nippulatiedon nappulatrivia! Ja ihan vaan siksi, että näitä on aina hauska lukea.

1. Mä en voi sietää oliiveja. Olin ennen muutenkin tosi nirso (asia hävettää ja naurattaa nykyään, miten onkin jäänyt niin moni ihana makuelämys kokematta oman ronkeliuden takia..) mutta oliivit ei vaan uppoa ei sitten millään. Usch heti kun yksikin eksyy suuhun niin oksennusrefleksi on taattu. Sieniä ja punajuuria olen kyllä oppinut rakastamaan!

2. Olen ehkä maapallon säikyin ihminen, varsinkin imuroidessa. Täällä perheessä on jo yleinen vitsi, miten aina kiljun kun pelästyn milloin mitäkin. Imuroidessa olen pelästynyt mm. omaa tukkaani joka iskeytyi kerran naamalle ja joskus vuosia sitten kotona aloin huutamaan nojatuolille, jonka luulin sivusilmällä katsoessa olevan siskoni.... Ei sillä, että Anna näyttäisit nojatuolilta, mutta sulla oli ennen se paha tapa ottaa ilo irti mun säikkyydestä. Ja kun kunnolla pelästyn, olen just sellanen kauhuleffojen tyhmä blondi.

3. Rakastan Whatsappia. Tykkään lähetellä kaikissa ryhmächateissä milloin mitäkin kuvia. Joko vääntelen naamaani ties minkä näköiseksi ja leikin etukameralla tai etsin netistä kaikkea hauskaa ja laittelen eteenpäin. Sitten pommitan niitä häpeilemättä kavereille. Jalkakuvat on kans pop!

4. Osaan olla ärsyttävää leffaseuraa. Mulla on muutenkin paha tapa katsoa uudelleen ja uudelleen elokuvia, ei sillä, että ne olisi mun lemppareita. Mutta jos ne on helppoa katsottavaa, niin minähän katson. Sitten kun osaan repliikit ulkoa, puhun ne koko ajan elokuvan päälle. Puhua pälpätän muutenkin aika paljon leffojen päälle.. En tosin koskaan elokuvateatterissa, kotisohvalla vaan. Ollaan Annan kanssa tuhoduo, varsinkin jos katsoaan esim Keisarin Uudet Kuviot tai Bring It On 3. Tässä yks lauantai whatsappailtiin muutaman tunnin ajan ton ensimmäisen reploja, hah se on vaan paras. Onks tääl mitään mikä ei lillu kastikkeessa?

5. Vaikka puhun täällä eniten suomea ja englantia, parhaat kaveritkin on suomalaisia. Olen kuitenkin huomannut, että tämän vuoden aikana, kun on koko ajan ollut sekasin suomea, englantia ja saksaa (nykään lisänä vielä ruotsi, en nimittäin halua sen jäävän kokonaan pois) mun suomen kieli on huonontunut ihan hurjana. Kuuntelen päivittäin lasten sellaista söpön sekavaa suomea, ei oma suomeni koskaan ole ollut muutenkaan mikään hurjan hyvä. Niin puhun sitten nykyään sellasta sekameteliä.

6. Mä en voi sietää liian tulista ruokaa. Rakastan kuitenkin aasialaisia ruokia, mutta en vaan kestä jos ruoka on vähänkin liian tulista. Makua pitää olla joo, tietenkin. Mutta useimmiten valitsen aina ravintoloissa turvallisesti miedoimmat, ettei vaan pääse yllättämään. Käytiin ennen duuniporukalla, kun olin vielä Iso Roballa töissä Uudenmaankadun Kaow Thipissä (paras thaikkupaikka stadissa!!) lounaalla, johon kuuluu alkukeitto. Ne keitot on to die for mutta auta armias miten tulisia. Takas toimistolla olin aina ihan jäässä, mut kurkku tulessa :D

7. Tunnen itseni äärettömän onnelliseksi syödessäni avocadoja. Rakastan niitä, ihan kaikissa modoissa. Tykkään myös perunasta melkein yhtä sairaalloisella tavalla. Olenkin keksinyt, että minun tulisi naida avocado-peruna viljelijä, niin loppuelämäni onnelisuus olisi turvattu.

8. Oon koukussa Voice Of Germanyyn Samu Haberin takia. Sunrise Avenuen Samu Haberhan on siinä siis yksi valmentaja ja haha nauran aina sen reaktioille tuolissaan XD Liikkis! Ja sen saksa... Toivon, etten itse kuulosta puhuessa niiiiin suomalaiselta. Ärsyttää vaan, että noi sarjat (esim myös Germany's Next Topmodel) kestää kaikki täällä melkein 2h phuh.

9.Vine käyttäjä @BatDad on paras! Mun on pakko katsoa niitä videoita uudelleen ja uudelleen aina iltaisin ennen nukkumaanmenoa.

10. Pelkään yli kaiken naamareita ja pukeutuneita ihmisiä. Siis esim. joku maskottinalle tms. En nyt niitä ehkä enää niin paljon kuin pienenä, mutta kaikki tuollaiset on jotenkin arvaamattomia. Ei tiedä yhtään kuka siellä sisällä on. Ja naamarit nyt vaan on kamalia. Nella uhkaili jo täällä pelästyttävänsä mut joskus imuroidessa (katso kohta kaksi...) valkoinen naamari naamallaan kamera valmiina. Helvetti en imuroi enää ikinä.

11. En ole koskaan ollut mikään kummoinen karkinmussuttaja, suolaiset herkut tai juustot (kiitos isi..) ovat olleet isompi nautinto. Nyt kuitenkin täällä helvatan Haribo-landiassa, jossa ei saa muuta kuin gelatiinimössöjä ja suklaata, olen kehittänyt itselleni jonkun kamalan karkkihampaan. Ja sitä muuten kolottaa pelottavan paljon!!! Saisipa irtokarkkeja, olisipa panttereita ja ässä mixejä. Aaaaaaaa onneksi Kiira toi mukanaan tällä viikolla vähän karkkia ja isi lähetti vähän lisää niin nyt tarkenee tovin :) ehkä kaksi minuuttia siis realistisemmin.

12. Mua pelottaa ihan hirveästi paluu Suomeen. Toisaalta en malta odottaa oman elämän aloittamista, mutta samalla sinne tuttuun palaaminen tuntuu liian ahdistavalta. Musta on ihana olla ns. vieraileva tähti, ottaa ilo irti reissuista ja sit palata tänne. Kuulla vaan kaikesta draamasta ja olla aina vähän ulkona kaikesta. En kuitenkaan halua aloittaa opiskeluja muualla kuin Suomessa. Tulevaisuuteni kysymysmerkin saa joku ratkaista kiiiitos.

13. Mä tykkään pitää kaiken muun siistinä - paitsi oman huoneen. Mikä siinä on niin vaikeeta! Vaikka kuinka yrittäisin, se on aina kaaos. Pinnejä, astioita, vaatteita (likaisia ja puhtaisia), meikkejä, you name it sekaisin siellä sun täällä.

14. Mä en voi sietää Miley Cyrusta. Eikä oo mikään uus juttu, ihan Hannah Montanasta lähtien. Joku siinä vaan on ja varsinkin nykyään, kun se helvatan kieli näkyy ihan missä vaan niin arr vaihtuu kanava, nettisivu mikä ikinä onkaan.

15. Jos herään yöllä esim. vessaan tai unen loputtua (pikemminkin kun herään.. koiranunta nukkuva) katson tietysti aina kännykästä mitä kello on. Puhelin, tuo ainoa omistavani kello. Jos samalla huomaan, että olen saanut nukahdettua viestin tms. mulla on aina pakottava tarve vastata siihen heti. Heit?! Mä en pääse tästä eroon. Sitten siinä unenpöppörössä näpyttelen vastausta klo3 yöllä. Saan aina vastailla kavereille, että miks helvetissä oon vastaillu ja ollu hereillä keskellä yötä. En vaan pääse tästä eroon, en millään.

Hatunnosto, jos luit nämä loppuun! Täällä toivutaan nyt eilisistä halloween kekkereistä ja valmistaudutaan illan Volcomin kekkereihin. Viimeksi oltiin Rausch & Töchterissä Down To Earth snoukkaleffan enskareissa, mesta oli kuin sauna huh. Täytyy valmistautua henkisesti siihen pätsiin. Pitää ehkä kuunnella tämä muutamaan kertaan ja kerätä fiilistä. On muuten täällä tällä hetkellä lasten lemppari bailubiisi. Meiän eilisissä kekkereissä järkkäsin lapsille diskon yläkertaan. Ladattiin puhelimiinkin strobovalot ja kajareista musa täysille! Hiki virtas pienillä ja isoilla mutta kyllä oli hitti. Yhden lapsen äiti tuli kertomaan, että tytär pyysi voisiko heidänkin juhlissa joskus isommat tytöt tulla vetämään lapsille diskoa. Ja toinen, että meiän lastenhuoneen disko oli parempi kuin Kroatiassa bailttu lastendisko. Ja sitä oli kuulemma lomalla odotettu aamusta asti. Meiän tyttö hehkutti soineita biisejä! 

Kyllä me osataan!