Take me back to the song how it used to go oh-oh

Viime perjantaina oltiin Merin kanssa Freiheizhallessa katsomassa Haimia!! Vitsi mä vaan tykkään tästä bändistä. Näin nämä kalifornialaissiskot jo viime kesänä Flowssa mutta heidän levynsä ilmestyi vasta syys-lokakuussa niin odotin nyt tätä keikkaa enemmän. Keikkapaikka oli kivankokonen pienehkö halli, vertaisin ehkä nosturin kokoisiin paikkoihin. Siskot Este, Danielle ja Alana ovat nyt yksi mun isoimmista inspiraation lähteistä. Tuli ikävä mun Cali-tyttö Kaitlyniä, joka muistuttaa hurjasti näitä siskoja <3

Keikalla sattui kans hauska kohtaaminen. Jonotettiin alkuillasta narikkaan ja Meri ihmetteli narikkapojan vähän tuijottelevan meitä hassusti. Siihen päästyämme narikkapoika tokaisi sitten aksentilala "Hei, oletteko Suomesta?" Toi on aina niin jäätvää, vaikka tiedän täällä olevan ja asuvan paljon suomalaisia, mutta jotenkin on niin tottunut puhumaan vapaasti, kun ei kukaan ymmärrä. Pojan äiti on kuulemma suomalainen ja hän on viettänyt paljon kesiä Suomessa. Hauska heppu!

Muu viikonloppu meni Marinalla chillaten, säät on ainakin suosineet! Samalla kaavalla vietän tämänkin viikonlopun - easyy! Jenni saapuu jo viikon päästä, täytyy ladata akkuja.

Sunny side up

Toivoin koko viime vuoden, että mulla asuis joku kaveri iiihan tässä naapurissa. Oon Helsingissä tottunu siihen, että aina on joku kaveri suht lähellä. Joko ihan lyhyen kävelymatkan päässä tai sitten edes lyhyen bussimatkan. No tämä kun on hieman isompi kaupunki voi helposti joutua istumaan muutamassakin eri kulkuneuvossa ja matkailla kaverin luokse rapsakat 40minuuttia. Marraskuussa tapasin helsinkiläisen Marinan ja huomattiin, miten paljon meillä on yhteistä. Ollaan mm. asuttu samalla kadulla Helsingissä ja oltu samalla ala-asteella. Sitten tuli puheeksi, että missä asutaan täällä. Marina sanoi asuvansa mun viereisessä kaupunginosassa Pasingissa, jonka raja kotikatuni oikeastaan on. Sanoin asuvani aivan rajalla, niin kuulemma hänkin. Selvisi, että kuljemme samalla sporalla. "No millä pysäkillä sitten jäät, ai samalla kun minä. Mitä??" Asutaan n. 5min päässä toisistamme, niin kivaa! Tällä viikolla sain Marinasta seuraa lenkille koirien kanssa. Iltapäivän auringossa päivä ei tuntunut hyvässä seurassa ollenkaan pahalta, päinvastoin!

Happiness has different shapes

Eilen painoi pieni pöhnä. Mistä tietää, että alkaa olla jo vanha? Kun skippasin keskiviikkona kunnon päivällisen, otin muutaman oluen katsoessa jalkapalloa (Jee Champions League palasi tauolta!), nukuin muutaman yön putkeen tunnin-kaksi lyhyemmät yöunet ja heräsin eilen aamulla pieneen pöhnään. Ennen ei olisi tuntunut missään.

Mutta on syitä hymyillä, vaikka tänään onkin sateisen harmaata. Hyvä vaan, keskiviikkona täällä "iloittiin" nimittäin Sahara sateesta. Saharassa pöllysi hiekka ja ties mikä, täällä sataa tihutteli sitten koko päivän ruskeaa hienohiekkaista vettä. Autot oli aika kivannäkösiä eilen. Tämä sade nyt sitten puhdistaa sopivasti nuo hiekat, luonto hoitaa. Näin vierestä keskiviikkona, kun joku nainen hinkkasi autonsa kattoa puhtaaksi. Aiiiettää mahtaa hyvin naarmuttaa, se on meinaan kun hienolla hiekkapaperilla hankaisi...

Kevät 2013, kukkispa Magnoliapuut jo <3

- Täällä tuntuu ihan keväältä! Öisin on vielä viileää (+4-0 välillä) mutta päivisin kohoaa +10 - jonain päivinä käydään jo +15C! Huomasin päivällä, että naapuruston pensaissa on jo silmut isoina!

- Saan tänään taas ilokseni nähdä Haimin-siskokset, kun he tulevat tänne Müncheniin keikalle ja ostin lippuni aikoja sitten!

- Willi (meidän nuorempi mäyräkoira) kuorsaa suloisen sikeästi mun sylissä ja mun sydän suli.

- tämä paita.

- Löysin vuosi sitten Prahasta Provamelin mansikkasoijamaitoa pillimehuna, jota ostin paluumatkalle evääksi. No se oli sekunnissa juotu, oli sen verran hyvää. Nyt vihdoin tällä viikolla satuttiin poikkeamaan meidän lähi luomu-kauppaan, yleensä käydään vähän kauempana olevassa, koska se on halvempi ja kattavampi. Noh, tätä mansikkaa löytyy lähiluomusta!!!!! I ha naa

- Kiitos Vivianin olen tainnut vihdoin löytää oman meikkiputsarini! Luettuani hänen blogistaan useaan otteeseen tästä Kiehl'sin tuotteesta ja hehkutuksista, hain vihdoin tätä testiin ja viikonloppuna haen koko putelin!! Olen vaihdellut täydellistä etsien puteleita aina edellisen loputtua mutta tämä tuntui hyvältä!

- tämä biisi iltapäivisin kuulokkeista, kun kävelen auringossa koirien kanssa.

Ihanaa viikonloppua kaikille, toivottavasti saadaan sunnuntaina jännätä Leijonia lätkän finaaleissa!

My Munich part. 3

Long time no see..

Ihana Elin synttäri-iltanaan, nauttiin pizzat ja viiniä sunnuntai-iltaan :--)

• Pasta e Basta - Fraunhoferstraßen ja Klenzestraßen kulmassa.

Halvan ruuan ystäville ja varsinkin jos pastat, pizzat ja salaatit nappaa!  Ruuan hinnat lähtevät 4,95€ ylöspäin ja ovat täyttäviä. Ei mitään gourmeeta, mutta kyllä mun ja kaverien mielestä hyvää. Tonne on ehkä vähän liiankin helppo lähteä syömään, jos ei satu keksimään muutakaan. Ja tuon takia siellä on ehkä nyt tullut käytyä vähän liikaa.. Ainoa minus paikasta, että mulla on usein sellainen tunne, kun olemme syöneet niin tulee lähteä. Jotenkin jos ruuan jälkeen haluaa jäädä hetkeksi vain istumaan, tulee tunne kuin olisin ns. tiellä. "Done, next please!" Ainakin lauantai-iltana..

• Olympiapark

Suuuuri puisto keskustasta pohjoiseen päin (U3-linjalla Olympiazentrumiin). Täältä löytyy milloin mitäkin tapahtumaa, mutta kauniilla ilmalla mun mielestä ihan sellaisenaankin kaunis paikka lähteä kävelemään. Ohessa myöskin BMW-museo, en ole käynyt mutta kuulemma autoihmisille (yllättäen) mielenkiintoinen! Olympiatorniin pääsee myöskin ylös, mistä voi ihailla maisemia. Meillä sattui tuona syksyisenä sunnuntaina olemaan äärettömän kaunis päivä!

• Alter Peter Kirche  

Kun kerran päästiin tähän näköälätornien makuun Olympiaturmin kanssa niin jatketaan! Tämä kirkko sijaitsee siis Marienplatzin lähellä ihan keskustassa. Aikuiselta maksaa muistaakseni n. 2e ja sitten pääsee kapuamaan tornin n. 300 porrasta ylös torniin asti. Portaat ovat sen arvoista, sillä sieltä avautuu upea näkymä suoraan kaupungin keskustaan. Kirkkaalla säällä näkee alpitkin kivasti. Huomaa, että esim lauantaina paikalla ruuhkaa, jolloin kannattaa varautua jonottamaan. Siksi en suosittelekaan tätä lauantaiaktiviteetiksi (..vaikka vuosi sitten taisimme viedä Helenin tänne lauantaina, eikä se nyt niin paha ollut.) Torni on myöskin keskellä päivää n. tunnin ajan suljettu, olisiko ollut 13:30-14:30? Meillä ainakin kerran käynyt näin ja kuulemma muillakin. Nimeä klikkaamalla aukeaa kuitenkin sivut, joista pitäisi löytyä kaiken tiedon.

Sellasta tällä kertaa, vähän ruokaa ja turistihommia! Mä lähden tänään Merin 20v synttäreiden viettoon, en ole kolmeen viikkoon käynyt oikein missään ja tänään sääkin on mitä mahtavin! Aurinko möllöttää taivaalla ja lämmintä on +17 :--) Hyvää lauantaita!

Hallittu kaaos

Se on tässä jo jokunen aika sitten päätetty, että palaan Suomeen toukokuun alussa. Tarkka lento vielä vähän hakusessa mutta toukokuun ekan viikon aikana. Katselin yksi päivä vähän tätä mun huonetta. Hallittu kaaos kuvaa tätä hyvin viimeisen 1,5 vuoden ajalta. Tavaraa on tullut ja vähän myös mennyt. Millähän tämän kaiken, oman elämän, saa siirrettyä takaisin Suomeen melkein 2v jälkeen.
Olin muka ovela ostaessani kirpparilta mm. uuden laukun (tuon punaisen..). Vaikka rahaa ei mene samalla tavalla kun kauppoihin, niin kyllä tää huone täyttää. Melkein ahistaa. Onneksi tänään tie vie kauppoihin, tosin Merin synttärilahjan merkeissä. Posti toi sopivasti hedelmäturkinpippureita toissapäivänä, murskasin ne tänään vodkan sekaan likoamaan. Hehe Suomi-tytöt lähtee lauantaina tanssimaan! Tekee hyvää poistua täältä mun luolasta, vaikka tykkäänkin siitä kovin.

Tänään loppui myöskin mun kielikurssi. Juuri kun pääsin sen makuun ja aloin oikeasti tykkäämään sosiaalisoitumisesta siellä muiden kanssa. Yksi kurssilaisista sai vauvan viime viikolla ja ne tulivat tänään nopeasti meitä moikkaamaan 10 päiväisen Marco-vauvan kanssa. Syötävän söpö pieni nyytti!

Takaraivossa ahdistaa kuitenkin ajatus, miten vähän lopulta onkaan viikonloppuja enää täällä jäljellä.

Brunettes do it better.

Himotus sammutettu ja tukka värjätty. Avot uuden ilmeen avulla kevääseen. Tai no, oikeastaan tää tumma kuontalo on enemmän sitä "vanhaa Henjeä" Vaikka lähes kaikki mahdolliset värit lilasta punaiseen on käyty läpi, niin kyllä tää tumman ruskea on se, joka on ns. tutuin päässä. Blondius (ulkoinen) oli vasta parin viimeisen vuoden juttu. Uusille kavereille täällä tää on uutta ja vaikeaa tajuta, mutta samalla vanhoille kavereille olen vanha tuttu Henje. Hassua.

Kurkussa vellovan viruksen takia tääkin viikonloppu meni rauhassa. Eilen vähän kirpparoitiin Rebsun kanssa ja illalla katsottiin meillä Harry Potter ja Salaisuuksien Kammio. Ihanuutta. Tänään jaksoin kurkkua uhmaten lähteä Elinin ja Caitlinin kanssa taas vähän kirpparoimaan ja me kaikki löysimme söpöjä sormuksia. Nyt taas kotona ja kipeyshuivi kaulassa. Masentavaa, kun muuten on ihan kunnossa mut sit kurkkua särkee niin, että tekee kipeää syödä. Ruokahalua silti riittää. Koko viikonlopun saanut myöskin katsoa lumilautailua, ollut joku syy herätä aikaisin! Ja eipä tullut turhaan ainakaan tänään katsottua go Enni! Onko väärin sanoa, että eilen miesten kisaa katsellessa heijasin omia ulkomaalaisia lemppareitani ehkä vähän enemmän kuin suomalaisia… Taso on kova!

Alt-J - Fitzpleasure

Gin Ga - Dancer
CRO - Nie Mehr

Randomness beats normality every single time

himoitsen tätä ruskeaa jälleen. Tässä olis viikonloppu aikaa toteuttaa se.

1. Pienenä lorautin aina maitoa kirkasliemisten keittojen sekaan, esim nakkikeiton. Hain varmaan kalakeiton kermaista koostumusta.

2. Mä en tiedä mitään Nälkäpeleistä. Tää jaksaa yllättää ihan liian monia... Tiedän vaan sen kun Jennifer Lawrence huutaa jostain joukkiosta "I volunteer!" senkin vaan jostain gifistä.

3. Aina, kun näen kellon digitaalisen kellon ja kaikki numerot samana, esitän toiveen. Hmm en muuten tee tuota koskaan 00:00, onko sitten vain 11:11 ja 22:22? Ja sitä toivetta ei saa sanoa ääneen!

4. Toivoin ennen myös aina puhaltaessani irronneen ripsen sormelta. Tein niin siihen asti, kun luin jostain, että yleensä ne eivät olekaan ripsiä vaan kulmakarvoja.

5. En tykkää nutellasta. Saan tuosta täällä aina paljon ihmettelyjä.

6. En muutenkaan tykkää liikaa makeasta, esim. suklaatakin voi syödä muutaman palan ja sit riittää. Karkkiakaan en osaa enää syödä. Sen sijaan herkuttelen mielummin suolaisella. Tai avocadoilla <3

7. Mä "pelkään" lääkäreitä ja sairaaloita. Välttelen niissä käyntiä viimeiseen asti. Ehkä tästä syystä en olekaan pienen elämäni aikana käynyt lääkärin puheilla liikoja. Nytkin mulla näyttää kurkussa olevan vähän jotain hassua, mutta viimeseen asti pärjäilen kotikonsteilla. Toiminut tähänkin asti.. Tiedän tämän olevan ehkä vähän hölmöä, mutta eikös sitä virheiden kautta pitäisi oppia?

8. Luulin, että Kazakstan ei ole oikea maa, vaan kehitetty ainoastaan Boratia varten... Opin tämän joskus vähän sen leffan jälkeen ja tämä nolottaa yhä aina välillä. Ihmettelin jo silloin leffan tullessa uutisotsikoita, kun maassa oli syntynyt vihaa millaisena se elokuva saa heidät näyttämään. Kai kohautin vain olkapäitä enkä ajatellut asiaa sen enempää.

9. Ajattelen innokkaana ainakin kerran päivässä tulevaa syksyä. Selaan myös Vaasasta kämppiä kun hullu ainakin pari kertaa viikossa. Arvasin, että tänne jääminen kannatti sillä sain sen kadonneen motivaation takaisin ja nyt en malta odottaa opiskelujen (ja sen elämän) alkamista!

10. Luulin vuosien ajan, että Finteligenssin "Kaikki peliin" laulun kertosäkeessä lauletaan "pistän kaiken peliin, haluuks Seppo kaaliin?" Kun todellisuudessa Seppo ei halua kaaliin vaan "haluun sen pokaalin" Makes more sense.

Kurkkuun sattuu, kipeyshuivi kaulassa ja välttelen liikaa puhumista. Tuottaa vaikeuksia. Päässä seikkailee ihan liikaa ajatuksia, jotka haluaa tulla ulos. En jaksa enää höpistä yksin koirille.
Sain katsottua kerrankin jotain järkevää. Huomasin, että Teemalta oli tullut neliosainen dokumentti "Liian nuori kuolemaan", josta olen nyt katsonut kolme osaa; Heath Ledger, Sharon Tate ja Kurt Cobain. Vanha Nirvana fani sykkii sisälläni edelleen intohimoisena. Oli se mies taitava. Ja Heath Ledgerin osa sai liikuttumaan. En ole koskaan osannut fanittaa ketään belieber -tyyliin, että se joku on koko sun elämä. Mutta Heath Ledgerin kanssa mennään jo aika lähellä. On menty jo kauan. Ensimmäinen tähden kuolema, joka liikutti melkein kyyneliin. Tästä syystä ihailen pienessä määrin Bieberin ja One Directionin intohimoisia faneja, en ole koskaan osannut heittäytyä tunteeseen tai tuntenut tuollaista ihailun tarvetta.

Nyt lisää teetä, ajatukset seikkailee.