Live a little

Kello on sunnuntaiaamuna seitsemän. Englischer Gartenin nurmikon peittää vielä yön jäljeltä vaalea huuru. Maa höyryää, kun nouseva aurinko alkaa sitä lämmittämään. Puiston teillä juoksee hulluja innokkaita aikaisen aamun lenkkeilijöitä ja linnut visertelevät puissa.
Mulla on jo pitkään ollut omalla bucket listalla jatkaa jotain yötä aamuun ja pidentää kotimatkaa auringonnousun verran. Viime lauantaina se onnistui, ehkä asiaa helpotti kesäaika, kun kello yht'äkkiä olikin jo kuusi eikä väsyttänyt niin ajattelin, että nyt on hetkeni. Haupparille Mariannen kanssa hakemaan kahvia. Tässä tapauksessa tapasimme kaksi brittimiestä, joista toinen välttämättä halusi tarjota pizzapalan ja kahvin (#winning), olin koko illan nimittäin liikenteessä vain 40cnt taskussani.

Hurautimme Englischer Garteniin, kiipesimme kukkulalle ja ihailimme kaupungin heräämistä. Puoli yhdeksän maissa kömmin sänkyyn hetkeksi nukkumaan ja päivällä palasinkin rikospaikalleni Elinin kanssa tämän vuoden ensimmäiselle piknikille.

Niin rauhoittavan kaunista, että tätä voisi harrastaa useammin.

Sun's out guns out

Mikä ihana sunnuntai takana Elinin kanssa! Elin herätti minut vähäisten yöunieni koomasta ja suunnattiin Englischer Garteniin. Palasin takaisin aikaisen sunnuntaiaamuni rikospaikalle, jossa olin nauttimassa auringonnoususta. Neitosella oli mukana meille ruokaa ja kahvia. Vitsi mulla tulee ikävä tätä paikkaa. Ja Eliniä. Englischer Garten on vaan ihana pala paratiisia kaupungin keskellä. Voikun tää nyt kunnolla jäisi tämä lämpö niin ehtisin vielä Eisbachiin pulahtamaan ja nauttimaan auringosta. Tän vuoden ekat nudistitkin bongattu ;)

Meillä jyllää kotona vesirokko, ensin toisella lapsella ja nyt muutamaa viikkoa myöhemmin toisella. Lapset koko ajan kotona tarhasta ja se pitää kiireisenä. Myös mun ja hostäidin pinnan tiukalla. Mutta arkikin on niin paljon helpompaa kun aurinko lämmittää kunnolla!

Party time - Excellent

Taas kerran perjantai. Me olleen huomenna lähdössä radalle maailman mainioimmassa seurassa: meiän tyttöporukka sekä mun ja Elisen saksanmamat! Näin jo viime syksynä unta, että Nella lähti meiän mukaan clubittamaan. Ajatus on ollut takaraivossa ja esteenä on ollut sopivan paikan löytäminen sekä ajankohta. No nyt bongasi silmään jostain ihmeclubista, jossa on lauantaisin "Saturday Night Fever" niminen tapahtuma. No sinnehän me huomenna, me tytöt ollaan varmaan paikan nuorimmat mutta ainakin illasta tulee mielenkiintoinen!

 Nämä kuvat otti Jenni täällä pari viikkoa sitten filmikamerallaan. Aika se rientää ja mua ahdistaa. Haluaisin ihan hurjana lähteä Elinin kanssa Berliiniin, mutta ei taideta löytää sopivaa viikonloppua, kunnes mä sitten olenkin jo Helsingissä….. No lentäähän ne koneet sieltäkin. Ja itseasiassa halvemmalla kuin täältä lentää.

Ihanaa viikonloppua kaikki!! Meillä muuttuu helteet sateiksi ja lämpötilat laskee 10 astetta. Gefällt mir nicht.

Lämpöä mittarissa ja mielessä

Täällä pitäis tällä viikolla paukkua mittarissa +20!!! Me has happeeeh! Tänään menin jo kauppaan ja viemään koiria ilman kevättakia tällä ohuella neuleella.
Iloinen viikonloppu takana, eilen skypetin reilut pari tuntia poikien kanssa Suomeen. Pojat pelas fifaa ja jauho tyhmiä juttujaan. Ihan kuin oisin hengaillu siinä vieressä, niinku aiemmin. Korvassakin killuu uusi koru ;---) Vihdoinkin tää lusmu laiskamato sai traguksen lävistettyä! Nyt mä suuntaan Moosachiin illaksi babysittaamaan, aaapua onkin kiirus!

Those will be the best memories

Huhuhu Jenni oli täällä siis Suomesta viikko sitten keskiviikkoaamusta sunnuntai-iltaan! Aikamoiset päivät vietettiin, ehdittiin tehdä ihan sikkenä juttuja, mutta ehdittiin kuitenkin kans hyvillä mielin toipumaan tsillailemaan meillä kaikesta juhlimisesta puuhailusta. Sunnuntaina Jennin pakkaillessa, mulla iski kuin salama tyhjältä taivaalta äärettömän huono olo. Mahaa koski ja aloin tärisemään, kun sain niin kamalia palelemiskohtauksia. Nellan lähtiessä heittämään Jenniä junalle niin vatsatautihan se iski tai siis niin, iski konkreettisesti…. Maanantaihin asti olin aika heikoissa tunnelmissa. Kuulemma joku poika tarhassa maanantaina oksentanut kesken päivää, että tätä on taas liikkellä. Jos se oli mulla hetken tehnyt tuloaan, niin ei varmaan tehnyt Jennin kanssa eletyt päivät hyvää herkälle vatsalle. Paljon maitotuotteita, jotka eivät periaatteessa enää kuulu ruokavaliooni ainakaan tuossa määrin, vähän unta ja sit sitä juotavaa myrkkyä.

"But first, let me take a selfie"

Eniveis, takaisin Jenniin. Keskiviikkona kävi vielä niin kivasti, että saatiin Janna Nizzasta tänne viettämään meidän kanssa päivää. Jannalla oli tänne aamulento samaan aikaan Jennin kanssa ja koko päivä aika hengata, ennen kuin hänen perheensä tuli Suomesta illalla. Jee suunnattiin siis lounaalle ja kiertelemään ydinkeskustaa!

Sään jumalatkin olin meidän puolella, saatiin nimittäin nauttia aivan mahtavista keleistä! Jotka jatkuu muuten täällä edelleen hihi. Perjantaina nautittiin brunssin tapainen Trachtenvoglin terassilla auringon porottaessa. Torstaina käytiin The 1975 keikalla ja oli aivan mahtava!

Lauantaina halusimme kiivetä Alter Peterin torniin, mutta siihen oli meille liian pitkät jonot. Mentiin sinne Cafe Vorhoelzeriin, joka sijaitsee Technische Universitätin katolla. Nautittiin Spezit ja onnistuttiin saapumaan paikalle juuri auringonlaskun aikaan. Sieltä näki ihanasti koko kaupungin taivaan värjäytyvän oranssiksi. Ah uusi lempipaikka! Olen tiennyt tuon sijainnista koko ajan, mutta en vain ymmärrä miksen ole käynyt tuolla aiemmin?! Se on kyllä suht vaikea löytyää, kun pitää koikkaloida yliopistolla. Ehkä se on ollut tämän lusmun esteenä….

Mun huoneessa on nyt sunnuntain jälkeen ollut kovin hiljaista Jennin lähdettyä :(

Ihanaa kun kävit täällä!! Sitä sai jotenkin kummasti energiaa, kun sai kavereita Suomesta käymään. Vaikka tuli tuhlattua ihan liikaa rahaa ja riekuttua niin oli kyllä aivan ihana pitkä viikonloppu.

Au Pairit Lontoossa

Edit: SPOILER ALERT!! Ehdin jo jollekkn spoilata sarjan lopun ja tyttöjen jatkon. :(( Anteeksi!

Aloin helmikuun lopussa katsomaan areenasta tätä ylen uutta sarjaa, joka kertoo yllättäen neljästä suomalaisesta au pairista Lontoossa. Katsoin siltä istumalta silloin näkyvissä olleet viisi jaksoa ja odotin innolla seuraavaa ja viimeistä viittä jaksoa. Viime perjantaina ne vihdoin tulivat ja ehdin viikonlopun aikana ne katsoa.
Tää sarja oli mun mielestä mielenkiintonen, olenhan itsekin samassa tilanteessa. Tai olin. Kaikki sarjassa näytetty tuntui niin kaukaiselta, alkujännitys Suomessa, kaikki ajatukset siitä mihin on matkalla, uuteen kaupunkiin ja paikkoihin tutustuminen ja kaverien löytäminen. Mua kuitenkin häiritsi tossa monikin asia. Tässä näytettiin mun mielestä vähän liikaa sitä vapaa-aikaa, juhlimista ja ehkä myöskin vähän liikaa sellasta päiväkirjalle valittamista. Sit se itse au pairin hommiin liittyvät jutut jäi aika taka-alalle, toki siinä voi olla myös syynä perheet tai mikä vaan. Sitten luin joitain keskusteluja netistä, että tätä oli aika paljon käsikirjoitettu ja määritelty millaisen kuvan kukakin saa antaa. No just. 

München, ich hab dich Lieb.

Ideana mun mielestä hyvä, koska mitä nyt olen ymmärtänyt au pairiksi lähteminen on nyt aika monen nuoren mielessä. Netissä on ainakin aika paljon tähän liittyen keskusteluja ja tänne blogiinkin on aika moni löytänyt tiensä esim. hakusanoilla "au pair Saksa" Tossa sarjassa näytettiin tosi vähän hetkiä lasten kanssa, oikeastaan vaan Hillaa nuorimman vauvan kanssa ja muutamaan otteeseen Miraa uuden perheen lasten kanssa. Anna (johon samaistuin eniten) tuntui jäävän jotenkin taka-alalle ja sitten keskityttiin paljon siihen, miten Mira ja Hilla löysi toisistaan tosi hyvät kaverit. Sit paljon Jasmiinan koti-ikävää ja Hillan tappeluita Suomeen puhelimitse poikaystävän kanssa. Okei onhan tässä työssä sekin puolensa, että joillekin tämä ei vain sovi. Jotkut eivät pääse irti elämästään Suomessa ja ajattelevat suureksi osin, että mitähän kaikki siellä kotona nyt tekevät.
Suretti myös, että tytöt päättivät lähteä takaisin kotiin sen 4kk jälkeen, vaikka muutamasta selvästi näki, että päätös aiheutti vähän epäröintiä. Kun itse ajattelen viime vuoden alkua, oltuani täällä vasta sen neljän kuukauden ajan, en olisi voinut kuvitellakaan lähteneeni kotiin - päinvastoin! Silloin päätin jatkavani kesän yli. Ekat neljä kuukautta menee uudessa paikassa kaiken uuden oppimiseen, perheeseen tutustumiseen ja kaverien löytämiseen. Kaikki parhaimmat hetkeni olivat täällä vasta toisella puolikkaalla, kun elämällä oli jo tuttu rutiini ja kaikki tuntui tutulta. Siksi kauhistuttaakin, että nyt se on jo lopussa. Mulla on täällä enää jäljellä noin kahdeksan viikonloppua. Kahdeksan.

Kotiinpaluu aiheuttaa tällä hetkellä vaan suurta ahdistusta, elämä Helsingissä tuntuu niin kaukaiselta.
Siellä ei ole muuttunut juuri mikään (paitsi ehkä viikonlopun menomestat ja joidenkin kaverien seurustelukumppanit) mutta minä olen.

My Munich part. 4

• Eisbach - surfing in Munich

Englischer Gartenista löytyvä tekojoki, josta löytyy ympäri vuoden (seriously, todistettu joulukuussakin) surffaamasta! Hauska näky, koko puisto on muutenkin kiertelyn arvoinen, joten samalla ehdottomasti Eisbach joelle katsomaan surffarit!

• Dachaun keskitysleiri

S2 sbahnalla Peterhausenin suuntaan, jää pois pysäkillä Dachau, nappaa sbahn-asemalta bussi suuntaan KZ-Gedekenstätte ja aja sillä leirille n. 10 minuutin ajan. 

Tuo bussimatka tuntuu niin hassulta, istut ja ajat kerrostalojen ohi, läpi asuinalueiden kunnes yht'äkkiä ikkunasta näkyy piikkilankaa ja iso aidattu alue. Bussi jättää sinut museon ja kahvilan luokse, josta pääset lähtemään kävellen leirin keskusta kohti. Suosittelen ehdottomasti, jos tuon ajan tapahtumat kiinnostavat yhtään. Dachau oli kuitenin leireistä ensimmäin ja yksi isoimmista. Tietoa löytyy jopa enemmän kun haluaisi ja jaksaisi lukea. Kaikessa karmivaisuudessaan vierailun arvoinen. Omasta vierailustani löytyy esim. täältä.

Me ollaan vietetty Jennin kanssa huuuuikeat pari päivää, ny viikonlopun viettoon - radler korkattu!

Pus!