After the war we said we'd fight together

Kylmyys on saapunut tänne. Torstaina vielä päivällä paistoi ihanasti aurinko lämmittämässä, mutta eilen oli jo ihan pilvistä, viileää ja tuntu kyllä sormissa. Nyt viikonloppuna saattaa tulla luntakin. Äsken tuolla yritti jotain räntää sadella, not on my watch. Maahan se ei jää ja ensi viikolla taas lämpimämpää joohan, pliiis.

Mulle tuli äkkiä ikävä viime kesää, sen lämpöä ja ihanuutta. Kaikki puhuu, miten oli paskin kesä ikinä ja huonot ilmat mutta en mä vaan kärsinyt. Olin pois Suomesta kesäkuun lopussa, kun ilmeisesti tuli hulluna vettä viikon putkeen ja mun ainoan Suomessa vietetyn lomaviikkoni ajan paistoi koko ajan aurinko ja oli helle. #winning

Tuli ikävä kaikkia hulluja reissuja, mitä tehtiin kavereiden kanssa. Miten mun pääsykokeiden jälkeen, kun olin kipeä ku mikäki ja pää täynnä limaräkää, ihana Helen vei mut ajelulle Starbucksiin ja lopulta pörrättiin pitkin pimeää ja tyhjää Helsinkiä suunnitellen tulevaa kesää ja sen upeutta. Sitä, miten Artun ja Mian kanssa käveltiin Nykissä High Linella auringonlaskun aikoihin, ihailtiin maisemia ja ostettiin söpöstä gelato-kojusta niiiiin hyvää jäätelöä. Miten me Jossun kanssa valvottiin Ruississa aamuun asti, juotiin pikkasen poikien kaljoja ja pörrättiin aamulla seitsemältä pitkin teltta-aluetta. Ja samalla reissulla kastuttiin elämäni pahimmassa rankkasateessa läpimäriksi, mutta se ei haitannut yhtään. Se sunnuntai oli yksi elämäni onnellisimpia päiviä!

Miten mä innostuin Jallusta Jennin mökillä ja lensin laiturilta kaikki lämpimät vaatteet päälläni järveen. Kun me Johannan kanssa oltiin Beeffissä pilkkuun, haettiin Big Mamasista pizzat ja jäätiin istumaan aamuöiseen koffiin syömään niitä. Miten me Helenin kanssa seikkailtiin mun synttäreiden jälkeen Tavastialta Olympiaterminaalille katsomaan auringonnousua ja tajuttiin siellä, että mullahan on laukussa tonkka valkkaria, puoli pulloa jallua, homejuusto ja suolakeksejä. Ja miten me Helenin kanssa etsittiin Flowssa ruokaa, mutta ei löydetty kojua, jossa olisi ollut a) meitä tyydyttävä jono b) sopiva ruoka c) hintataso. Löydettiin sitten tiemme Möetin teltalle ja otettiin lasilliset. Ja sitten vielä yhet oluet ihan vaan siksi, että oli ihan ok ottaa nestemäinen päivällinen. Ja miten me viikko ennen mun tänne lähtöä valvottiin TC:n mökillä aamuun taas odottaen auringonnousua, mutta ei taaskaan pilvien takia nähty mitään. Voi tulipa ikävä Heleniä, tuli loppukesästä tehtyä yhdessä kaikkea kivaa <3

Paardipolle oli kyllä kesän hulluin hämmentäjä.....

Ihana kesähän tuo oli, ensi kesänä taas uudelleen ja vuoden päästä kasassa taas uusia söpöjä muistoja. Sitä ennen hankin hurjan määrän toisenlaisia muistoja täältä :-) Nyt suihkuun ja freesiksi! Tänään taas kirpparoimaan Tonhalleen, mut ennen sitä haluan vähän frozen yoghurtia. Mieleni halajaa sitä! Ja vatsa on kunnossa, mä olen taas 100% elossa #doublewinning

Terveiset ruumishuoneelta

Viime yönä iski oksennustauti. Mä oon ollu ihan kuollu koko päivän, kärsiny kuumeen kourissa ja voimaton. Äsken sain vihdoin syötyä vähän leipää, näyttäis pysyvän sisällä. Otin lääkkeen, että kuume laskis yöksi ja saisin nukuttua. Herään varmaan taas tärinään yöllä, kun se nousee takaisin... Kivoja nämä lastentaudit. Taisin saada tämän Allun perheeltä, jotka kärsivät alkuviikosta samaisesta. Näköjään iti vielä viikonloppuna siellä, joten tässä sitä nyt ollaan. Oman perheen tarhassa on kuulemma aina vatsatautia liikkeellä marras-joulukuussa, mut eiköhän mun sairastelut olis tältä syksyltä tässä kiitos. En muistanutkaan miten raju vatsatauti voi olla, miten pienet lapset selviää tästä, mä olen ollut ihan kuollut.

Tänään kaipasin isosti äitiä ja äidin hoivaa <3 Nyt menen nukkumaan ja lepäilen vielä huomenna. Eiköhän tästä taas palata elävien kirjoihin! Jos energia riittäisi vielä kapuamaan portaat ylös vessaan.. Päivällä se teki tiukkaa.

Ihana valo!

Ihana aurinkoinen, lämmin ja syksyinen viikonloppu tulossa! Syksy on totisesti iskenyt myös tänne Müncheniin, mutta lämpötilat ovat onneksi kesäisen lämpimiä. Mun mielestä oli ainakin kiva olla äsken koiran kanssa ulkona t-paidassa... :--)

Eli tänä viikonloppuna aion nauttia ilmoista ja rentoilla. Suunniteltiin Allun kanssa huomiselle pientä tyttöjen iltaa. Yömyöhään 90210 jaksoja, herkkuja ja vaikka viiniä! Tai sitten räväytetään ja mennäänkin radalle......... En tiedä, mutta nämä saattavat olla viimeisiä lämpimiä päiviä!

PS. piti ottaa todiste, että saavuin ensimmäisenä saksantunnille!!! Minä, ikuinen Maija Myöhäinen tai viimeisellä hetkellä saapuva olin luokassa ensimmäisenä varttia ennen tunnin alkua!! Jeaaa kerrankin ehdittiin lasten kanssa aiempaan bussiin ja ne oli nopsia tarhassa, joten sain hakea Apple Crumble Latteni stressaamatta kuluvia minuutteja. Ja kyllä, täälläkin Starbucks persoonani on Hannah.

KZ-Gedenkstätte Dachau

Elämäni karmivin päivä, jännittävän kiinnostavalla tavalla. Vierailtiin tänään Marin kanssa Dachaun keskitysleirillä. Wikipedia kertoo paikan olleen keskitysleireistä ensimmäinen ja sen olleen Auschwitzin kanssa tunnetuimpia leirejä. Kierreltiin aluetta parin tunnin ajan, ulkona ja luettiin juttuja sisällä museossa. Jonkunverran jäi vielä näkemättä, mikä on ihan ok sillä tuonne tulee varmasti vielä mentyä. Esim. uskon joidenkin kavereiden haluavan tonne, kunhan tulevat mua moikkaamaan. Siskoni tulee tänne kuukauden päästä (jeeee hullarit ja Münchenin lentojen tarjouks<3) ja vien kyllä Annan tuonne, jos vain on kiinnostusta. Hyvä reissu sunnuntaille, täällä kun ei kaupat silloin ole auki ja tuonne pääsee ilmaiseksi. Tai olisihan sitä voinut bussilipun ostaa, mutta.. S-bahnalla Dachaun kaupunkiin n. 25minuuttia ja siellä bussilla asemalta suoraan porteille n.10min. Helppoa kuin mikä! Ja onhan noista asioista nyt kiinnostava lukea lisää, siellä kerrottiin ihan yleisesti koko Euroopan tilanteista eri vuosilta eikä vain Dachaun tapahtumista. Suosittelen siis reissua keskitysleirille, jos sellaiseen on mahdollisuus. Ihan mielenkiintoista se on päästä lukemaan tapahtumista. On se niin sairasta, miten ihminen on joskus toiminut muita ihmisiä kohtaan.

Eilinen oli muuten ihan perseestä. Aamulla lähtiessäni kirpparikierrokselle menin lähimmälle automaatille nostamaan rahaa. No satasen nostettuani otan kortin luukustaan, laitan sen lompakkoon ja teen kaiken mielestäni ihan normaaliin vaihtuun mitään vitkastelematta. Kuitenkin rahoja ottaessani eivät setelit olekaan omassa luukussaan. Olen paikalla yksin, kukaan ei ole niitä voinut napata. Kone on siis imaissut ne takaisin sisäänsä väittäen, että olen toiminut liian hitaasti. Voi @#%€ß=!!!!! Tililtä satku on kadonnut mutta rahoja en saanut. No jonotin hetken Nordean asiakaspalveluun, kunnes lopetin puhelun ja soitin isälleni Suomeen, että voisitko soittaa sinne puolestani, maksaa täältä niin pirusti ja laitatko tilille satkun niin pääsen ostamaan ihanan 60-luvun talvitakkini uudesta lemppari vintage-kaupastani?? Homma toimi, saan takkini (päivän hyvä asia) mutta Nordeasta ne sitten sanovat, että jos pankki on "heihin synkronoitu" (en tiedä) rahat tulevat automaattisesti takaisin tililleni muutamassa päivässä (kiltti Postbank ole) tai sitten menen kyselemään asiasta pankin konttorista TAI teen nettipankissani kirjallisen reklamaation, tulostan sen ja lähetän Suomeen, jolloin ne siellä selvittävät asian mutta siinä saattaa mennä kaksi kuukautta. Miksi, oi miksi, en nostanut vain kymppiä. Olisivatpa ne huomenna tililläni, nyt kaikki toivovat ja pitävät peukut pystyssä. Ei paree au pairin palkalla hukata satasia, hemmetti sillä pääsen jo edes-takaisin Wieniin moikkaamaan serkkua. Näin kuitenkin heti automaatilta lähdettyäni ubahnissa maailman söpöimmän vauvan, joka hymyili mulle suloisesti. Tuli vähän parempi mieli ja maailma näytti taas valoisammalta.

When in München..

Yli kuukausi hurahtanut valonnopeudella täällä. Moni on kysellyt minulta, mitä eroja olen ensimmäisenä huomannut Suomen ja Saksan välillä ja miten elämä täällä muutenkin menee. Olenko oppinut kulttuurin ja maan tavoille. Seuraavia seikkoja olen ainakin huomannut, elikkä nyt seuraa Henjen München-vinkkejä ja huomioita!

• Saksalaisilla on ihana kasvojen luusto. Paikalliset tunnistaa kaduilla, heidän kasvonsa ovat jotenkin hyvin graafisia. Vahvat poskipäät ja leuka, varsinkin naisilla leuka korostuu eritavalla (kololeuka) ja miehillä poskipäät (ah niin komeita). En sitten tiedä ovatko nämä vain minun ja Aleksandran huomioita..
• Täällä ihmiset ovat avoimia, ei mitään omia suojamuureja niinkuin Suomessa. Bussissa hätäännytän, jos toinen tulee liian lähelle eikä missään nimessä saa katsoa silmiin. Just joo, tämän tosin huomaa kun menee minne vaan muualle pois Suomesta..
• Aina tervehditään muita. Joko ihan arkinen Hallo! tai sitten vähän "virallisemmin" Grüß dich! joka on täällä etelässä käytettävä tervehdys. Pohjoisemmassa sanotaan vain Guten Tag eikä tätä käytetä siellä. Virallisesti sanotaan Grüß Gott ns. tervehdi Jumalaa, mutta tuon olen täällä kuullut vain kerran ja sen tavaratalon wc:n vanhemmalta siivoojalta. Grüß dich on arkisempi.
• Yleisien tilojen wc:ssä on yleensä aina siivooja ovella tervehtimässä. He huolehtivat, että tilat ja wc-kopit ovat koko ajan kunnossa. Pois lähtiessä heille kuuluu antaa tippiä muutama kolikko. Yleensä heitän 20cnt ylöspäin, ei koskaan pieniä hiluja eli punaisia kolikoita! Jos ei ole muuta niin kävelen nöyränä ulos. Enkä koskaan antaisi yli 50cnt paitsi kerran muutaman kaljan jälkeen baarissa katsoin epähuomiossa, että kaksi euron kolikkoa olivat 20cnt kolikkoja... Ihmettelin, miten siivooja niin ihanasti kiitteli pientä tippiäni.

• Kahviloissa ja ravintoloissa harvemmin käy kortti. Tai sitten niissä on jokin tietty summa, joka pitää ylittää, että voi maksaa kortilla. Aina pitää siis olla käteistä mukana! Tämä on tuottanut itselle eniten ongelmia, sillä yleensä lompakossani on käteistä muutaman hilun verran ja yritän aina tyrkyttää korttia. Suomessa kun voi kahviloissakin maksaa yhden kahvin kortilla.
• Kaikki pariskunnat kävelevät täällä käsi kädessä <3 Olivat ne sitten 14-vuotiaita teinejä tai 80-vuotiaita eläkeläisiä. Niin suloista :--)
• Ravintoloiden hintatasot vaihtelevat aika paljon, mutta pääosin ruoka on täällä hurjasti halvempaa. Toisaalta, missä ruoka (ja alkoholi) olisi niin kallista kuin Suomessa..

• Koiria saa pitää vapaana! Mikä on ihanaa, jos kaikilla olisi yhtä tottelevainen ja ihana koira kuin meillä tämä vanha herra. Sen kanssa kuljen tuolla turvallisesti ja koira tottelee. Toisaalta samalla pelkään lähipuistossa, kun joku hullu koira ampaisee yht'äkkiä tuhatta ja sataa jostakin puskasta..
• Heh ja viimeisenä ehkä se mihin itse kiinnitin (yhä kiinnitän!) huomioni ensimmäisenä: hyvännäköisiin miehiin! Kaikki ovat täällä niin tyylikkäitä ja komeita. Toisaalta kuulin Kölnissä asuvalta kaverilta, että Müncheniläiset miehet kuulemma tunnistaa heidän tyylistään, osa on vähän sellaista "siistimmin" pukeutuvaa. Itse tykkään kuitenkin paikallisten rennon huolitellusta tyylistä, miten sen nyt selittäisi.

Tällaisia hassuja juttuja on jäänyt omaan mieleen. Harmittaa, kun vielä ei ole täältä sellaisia omia lempparipaikkoja. Vielä pitää kierrellä uusilla seuduilla metsästäen söpöjä kahviloita, Starbucksit on kivoja, vain kun nappaa kupin mukaan. Pitää syödä useammin ulkona (anteeksi kukkaro!) ja löytää kivoja paikkoja, jonne haluan viedä kaverit Suomesta. Ja anteeksi äiti, mutta pitää kiertää myös baareja läpi, jotta löytää ne omat paikat.

Viikonloppuna kierretään kirppareita ja kaupungin second hand tarjonnat läpi! Sunnuntaina suuntaan Dachaun keskitysleirille. Karmivan kiinnostavaa vierailla siellä. Paikka on ilmainen ja sinne pääsee täältä puolessa tunnissa. Toivottavasti on hyvä ilma, vaikka paikkaan sopisi kylläkin sellainen masentavan harmaa keli.

Normaali elämä jatkuu taas

Normaali elämä on taas täällä, oktarit on siis ohi. Sunnuntaina oltiin vielä viimeisen kerran dirndlit päällä siellä juhlimassa. Oli muuten rankka päivä, tavattiin aamulla klo7 alueella ja valmistauduttiin jonottamaan...sateessa.. Vihdoin klo9 teltat aukesi ja jonottajat päästettiin sisään. Ei siis oltu tosiaankaan ainoita, suurin osa turisteista oli viimeiseen päivään mennessä jo poissa (thank god) ja paikalla oli lähinnä paikallisia nuoria. Päästiin kuin päästiinkin pöytään, joten aikainen aamu ei ollut turhaa. Pöytävarauksettomat pöydät tosiaan täyttyvät heti aamusta ja hauskintahan täällä on kun pääsee pöytään. Saa ostettua juotavaa ja syötävää, kukaan ei siitä tule häätämään pois ja saa rauhassa tanssia penkeillä saksalaisen humpan tahdissa. Prost! Meillä kävi vielä hyvä tuuri ja pöytäosiomme tarjoilija oli nuori hyvännäköinen mies koko päivän, mietittiin koko ajan, että mitähän siltä voisi nyt tilata. Mut usutettiin vielä kysymään, että onko poika sinkku. Ei ollut.

Se niistä oktareista. Lauantaina oli kuitenkin ihana sää, joten lähdettiin heti aamupäivästä Aleksandran ja Kiiran (perheeni aiempi au pair, joka on reilaamassa Euroopassa ja pysähtyi viikoksi tänne) kanssa kiertämään Müncheniä ja pistäydyttiin mm. Englischer Gartenissa. Puisto on ihana, pinta-alaltaan Central Parkia isompi(!!!) ja sieltä löytyy yhdestä joesta surffareita, jotka ovat siinä kuulemma märkäpuvuissaan ympäri vuoden. Tonne lähdetään viettämään päiviä viimeistään heti keväällä, kun ilmat lämpenevät.

Tänään täällä on vaan satanut :( Onneksi huomenna pitäisi taas paistaa aurinko ja olla ihana syyspäivä!

A constant reminder of where I can find her

Kuukausi takana! Kahdeksan ilmeisesti edessä, tai no niin niihin jäljellä oleviin voi sitten palata ensi vuoden puolella. Nyt en halua miettiä täältä lähtemistä. Sekalaisia kuvia viime päiviltä. Vähän lisää Oktoberfestiä, tänään lasten kanssa koko perheen voimin! Voii noi pienet on noista laitteista ihan innoissaan, meni yhteen hurjaankin ja oltiin varmoja, että ne tulis sieltä itkien pois mut ehei, siellä ne vilkutteli meille "kato pidän vaan yhellä kädellä kiinni!!" Ja niiden huidellessa laitteessa samalla soi vielä Aadan (5,5v) lempibiisi "Taccataa" eli kaverit, kun mun spotify näyttää, että oon kuunnellu ties mitä musiikkia (mm. tuo kyseinen biisi...... tai Lady Gagan ensimmäinen levy tai Bruno Mars repeatilla) niin ne on nää lapset. Tykätään tanssia riehua mun huoneessa niiden lempimusan tahtiin, et lasten piikkiin vaan! Mutniin siinä laitteessa, nää olikin ihan innoissaan! Mennään niiden kanssa vielä ens viikolla uudelleen sinne riehumaan :--)

Eilisen illan ja tänään olen sitten ollut töissä. Vanhemmilla oli pöytäkutsuja oktareille niin mä oon ollut kotona lasten kanssa. Eli siis hoitanut nuo ajoissa nukkumaan ja sen jälkeen viettänyt laatuaikaa itseni (ja koirien <3) kanssa. Pari hömppäleffaa ja vähän herkkuja, aaah ekaa kertaa kunnolla Suomesta lähdön jälkeen. On ollut ihanaa :--) Eilen nautin juustoja ja ginger alea mutta kombosta puuttui jotain. Ai niin, pikkusiskoni Anna!!!!!! Perjantaina ehdin myös päivällä katsoa uusimman Greyn Anatomian, joka jatkui vih-doin-kin Jenkeissä. Ihan kökkö jakso, pillitin silti. Aina. Joka jaksossa.

Nyt nukkumaan, herätyskello herättää 7h päästä. Simmut on painanu tuhat kiloa jo muutaman tunnin, mutta piti jaksaa leffa loppuun ja tulla päivittämään tänne. Tiistaina alkaa kielikurssi Volkhochschulessa (ns. kansanopisto). Drückt alle die Daumen!!

PS. Jotain ohjelmaakin tiedossa, sain vihdoin ostettua liput Bloc Partyn marraskuiselle keikalle jeAAA!!! Vielä uupuu liput seuraavien keikoilta: Two Door Cinema Club, Ed Sheeran ja Black Keys :--) Galsight Anthem ois kans kiva mennä katsomaan. Ihana München.