End of this chapter

Tasan viikko Suomea takana.

Tässä on ehditty jo vaikka mitä. Ihailin kaunista Helsinkiä eilen lenkillä ja hengitin sisääni ihanaa meren tuoksua. Nyt sitä tajuaakin miten merta on ollut ikävä. Ja tätä valoa, oi suloista valoa. Olin unohtanut, miten hyytävä ja kova Helsingin tuuli on. Ja miten kallista täällä on. Olen ehtinyt käydä työhaastattelussa, nauttia perheestä ja ystävistä. Ja vähän juhlistaakin elämää. Ikävä Müncheniin painaa, onneksi sosiaalinen media on tehnyt yhteydenpidosta naurettavan helppoa. Se sivu elämästä on nyt kuitenkin mennyt ja täytyy suunnata nenä kohti Helsinkiä ja Vaasaa. Haikeeta mutta so ist das Leben. Au pairin elämä se on nyt koettu ja suljettu. Haloo Helsinki, olen palannut! Mutta München palaan vielä. Du hast immer ein Teil von mir. 

Cro - Ein Teil

Au Pairit Lontoossa

Edit: SPOILER ALERT!! Ehdin jo jollekkn spoilata sarjan lopun ja tyttöjen jatkon. :(( Anteeksi!

Aloin helmikuun lopussa katsomaan areenasta tätä ylen uutta sarjaa, joka kertoo yllättäen neljästä suomalaisesta au pairista Lontoossa. Katsoin siltä istumalta silloin näkyvissä olleet viisi jaksoa ja odotin innolla seuraavaa ja viimeistä viittä jaksoa. Viime perjantaina ne vihdoin tulivat ja ehdin viikonlopun aikana ne katsoa.
Tää sarja oli mun mielestä mielenkiintonen, olenhan itsekin samassa tilanteessa. Tai olin. Kaikki sarjassa näytetty tuntui niin kaukaiselta, alkujännitys Suomessa, kaikki ajatukset siitä mihin on matkalla, uuteen kaupunkiin ja paikkoihin tutustuminen ja kaverien löytäminen. Mua kuitenkin häiritsi tossa monikin asia. Tässä näytettiin mun mielestä vähän liikaa sitä vapaa-aikaa, juhlimista ja ehkä myöskin vähän liikaa sellasta päiväkirjalle valittamista. Sit se itse au pairin hommiin liittyvät jutut jäi aika taka-alalle, toki siinä voi olla myös syynä perheet tai mikä vaan. Sitten luin joitain keskusteluja netistä, että tätä oli aika paljon käsikirjoitettu ja määritelty millaisen kuvan kukakin saa antaa. No just. 

München, ich hab dich Lieb.

Ideana mun mielestä hyvä, koska mitä nyt olen ymmärtänyt au pairiksi lähteminen on nyt aika monen nuoren mielessä. Netissä on ainakin aika paljon tähän liittyen keskusteluja ja tänne blogiinkin on aika moni löytänyt tiensä esim. hakusanoilla "au pair Saksa" Tossa sarjassa näytettiin tosi vähän hetkiä lasten kanssa, oikeastaan vaan Hillaa nuorimman vauvan kanssa ja muutamaan otteeseen Miraa uuden perheen lasten kanssa. Anna (johon samaistuin eniten) tuntui jäävän jotenkin taka-alalle ja sitten keskityttiin paljon siihen, miten Mira ja Hilla löysi toisistaan tosi hyvät kaverit. Sit paljon Jasmiinan koti-ikävää ja Hillan tappeluita Suomeen puhelimitse poikaystävän kanssa. Okei onhan tässä työssä sekin puolensa, että joillekin tämä ei vain sovi. Jotkut eivät pääse irti elämästään Suomessa ja ajattelevat suureksi osin, että mitähän kaikki siellä kotona nyt tekevät.
Suretti myös, että tytöt päättivät lähteä takaisin kotiin sen 4kk jälkeen, vaikka muutamasta selvästi näki, että päätös aiheutti vähän epäröintiä. Kun itse ajattelen viime vuoden alkua, oltuani täällä vasta sen neljän kuukauden ajan, en olisi voinut kuvitellakaan lähteneeni kotiin - päinvastoin! Silloin päätin jatkavani kesän yli. Ekat neljä kuukautta menee uudessa paikassa kaiken uuden oppimiseen, perheeseen tutustumiseen ja kaverien löytämiseen. Kaikki parhaimmat hetkeni olivat täällä vasta toisella puolikkaalla, kun elämällä oli jo tuttu rutiini ja kaikki tuntui tutulta. Siksi kauhistuttaakin, että nyt se on jo lopussa. Mulla on täällä enää jäljellä noin kahdeksan viikonloppua. Kahdeksan.

Kotiinpaluu aiheuttaa tällä hetkellä vaan suurta ahdistusta, elämä Helsingissä tuntuu niin kaukaiselta.
Siellä ei ole muuttunut juuri mikään (paitsi ehkä viikonlopun menomestat ja joidenkin kaverien seurustelukumppanit) mutta minä olen.

Happiness has different shapes

Eilen painoi pieni pöhnä. Mistä tietää, että alkaa olla jo vanha? Kun skippasin keskiviikkona kunnon päivällisen, otin muutaman oluen katsoessa jalkapalloa (Jee Champions League palasi tauolta!), nukuin muutaman yön putkeen tunnin-kaksi lyhyemmät yöunet ja heräsin eilen aamulla pieneen pöhnään. Ennen ei olisi tuntunut missään.

Mutta on syitä hymyillä, vaikka tänään onkin sateisen harmaata. Hyvä vaan, keskiviikkona täällä "iloittiin" nimittäin Sahara sateesta. Saharassa pöllysi hiekka ja ties mikä, täällä sataa tihutteli sitten koko päivän ruskeaa hienohiekkaista vettä. Autot oli aika kivannäkösiä eilen. Tämä sade nyt sitten puhdistaa sopivasti nuo hiekat, luonto hoitaa. Näin vierestä keskiviikkona, kun joku nainen hinkkasi autonsa kattoa puhtaaksi. Aiiiettää mahtaa hyvin naarmuttaa, se on meinaan kun hienolla hiekkapaperilla hankaisi...

Kevät 2013, kukkispa Magnoliapuut jo <3

- Täällä tuntuu ihan keväältä! Öisin on vielä viileää (+4-0 välillä) mutta päivisin kohoaa +10 - jonain päivinä käydään jo +15C! Huomasin päivällä, että naapuruston pensaissa on jo silmut isoina!

- Saan tänään taas ilokseni nähdä Haimin-siskokset, kun he tulevat tänne Müncheniin keikalle ja ostin lippuni aikoja sitten!

- Willi (meidän nuorempi mäyräkoira) kuorsaa suloisen sikeästi mun sylissä ja mun sydän suli.

- tämä paita.

- Löysin vuosi sitten Prahasta Provamelin mansikkasoijamaitoa pillimehuna, jota ostin paluumatkalle evääksi. No se oli sekunnissa juotu, oli sen verran hyvää. Nyt vihdoin tällä viikolla satuttiin poikkeamaan meidän lähi luomu-kauppaan, yleensä käydään vähän kauempana olevassa, koska se on halvempi ja kattavampi. Noh, tätä mansikkaa löytyy lähiluomusta!!!!! I ha naa

- Kiitos Vivianin olen tainnut vihdoin löytää oman meikkiputsarini! Luettuani hänen blogistaan useaan otteeseen tästä Kiehl'sin tuotteesta ja hehkutuksista, hain vihdoin tätä testiin ja viikonloppuna haen koko putelin!! Olen vaihdellut täydellistä etsien puteleita aina edellisen loputtua mutta tämä tuntui hyvältä!

- tämä biisi iltapäivisin kuulokkeista, kun kävelen auringossa koirien kanssa.

Ihanaa viikonloppua kaikille, toivottavasti saadaan sunnuntaina jännätä Leijonia lätkän finaaleissa!

Hallittu kaaos

Se on tässä jo jokunen aika sitten päätetty, että palaan Suomeen toukokuun alussa. Tarkka lento vielä vähän hakusessa mutta toukokuun ekan viikon aikana. Katselin yksi päivä vähän tätä mun huonetta. Hallittu kaaos kuvaa tätä hyvin viimeisen 1,5 vuoden ajalta. Tavaraa on tullut ja vähän myös mennyt. Millähän tämän kaiken, oman elämän, saa siirrettyä takaisin Suomeen melkein 2v jälkeen.
Olin muka ovela ostaessani kirpparilta mm. uuden laukun (tuon punaisen..). Vaikka rahaa ei mene samalla tavalla kun kauppoihin, niin kyllä tää huone täyttää. Melkein ahistaa. Onneksi tänään tie vie kauppoihin, tosin Merin synttärilahjan merkeissä. Posti toi sopivasti hedelmäturkinpippureita toissapäivänä, murskasin ne tänään vodkan sekaan likoamaan. Hehe Suomi-tytöt lähtee lauantaina tanssimaan! Tekee hyvää poistua täältä mun luolasta, vaikka tykkäänkin siitä kovin.

Tänään loppui myöskin mun kielikurssi. Juuri kun pääsin sen makuun ja aloin oikeasti tykkäämään sosiaalisoitumisesta siellä muiden kanssa. Yksi kurssilaisista sai vauvan viime viikolla ja ne tulivat tänään nopeasti meitä moikkaamaan 10 päiväisen Marco-vauvan kanssa. Syötävän söpö pieni nyytti!

Takaraivossa ahdistaa kuitenkin ajatus, miten vähän lopulta onkaan viikonloppuja enää täällä jäljellä.

Randomness beats normality every single time

himoitsen tätä ruskeaa jälleen. Tässä olis viikonloppu aikaa toteuttaa se.

1. Pienenä lorautin aina maitoa kirkasliemisten keittojen sekaan, esim nakkikeiton. Hain varmaan kalakeiton kermaista koostumusta.

2. Mä en tiedä mitään Nälkäpeleistä. Tää jaksaa yllättää ihan liian monia... Tiedän vaan sen kun Jennifer Lawrence huutaa jostain joukkiosta "I volunteer!" senkin vaan jostain gifistä.

3. Aina, kun näen kellon digitaalisen kellon ja kaikki numerot samana, esitän toiveen. Hmm en muuten tee tuota koskaan 00:00, onko sitten vain 11:11 ja 22:22? Ja sitä toivetta ei saa sanoa ääneen!

4. Toivoin ennen myös aina puhaltaessani irronneen ripsen sormelta. Tein niin siihen asti, kun luin jostain, että yleensä ne eivät olekaan ripsiä vaan kulmakarvoja.

5. En tykkää nutellasta. Saan tuosta täällä aina paljon ihmettelyjä.

6. En muutenkaan tykkää liikaa makeasta, esim. suklaatakin voi syödä muutaman palan ja sit riittää. Karkkiakaan en osaa enää syödä. Sen sijaan herkuttelen mielummin suolaisella. Tai avocadoilla <3

7. Mä "pelkään" lääkäreitä ja sairaaloita. Välttelen niissä käyntiä viimeiseen asti. Ehkä tästä syystä en olekaan pienen elämäni aikana käynyt lääkärin puheilla liikoja. Nytkin mulla näyttää kurkussa olevan vähän jotain hassua, mutta viimeseen asti pärjäilen kotikonsteilla. Toiminut tähänkin asti.. Tiedän tämän olevan ehkä vähän hölmöä, mutta eikös sitä virheiden kautta pitäisi oppia?

8. Luulin, että Kazakstan ei ole oikea maa, vaan kehitetty ainoastaan Boratia varten... Opin tämän joskus vähän sen leffan jälkeen ja tämä nolottaa yhä aina välillä. Ihmettelin jo silloin leffan tullessa uutisotsikoita, kun maassa oli syntynyt vihaa millaisena se elokuva saa heidät näyttämään. Kai kohautin vain olkapäitä enkä ajatellut asiaa sen enempää.

9. Ajattelen innokkaana ainakin kerran päivässä tulevaa syksyä. Selaan myös Vaasasta kämppiä kun hullu ainakin pari kertaa viikossa. Arvasin, että tänne jääminen kannatti sillä sain sen kadonneen motivaation takaisin ja nyt en malta odottaa opiskelujen (ja sen elämän) alkamista!

10. Luulin vuosien ajan, että Finteligenssin "Kaikki peliin" laulun kertosäkeessä lauletaan "pistän kaiken peliin, haluuks Seppo kaaliin?" Kun todellisuudessa Seppo ei halua kaaliin vaan "haluun sen pokaalin" Makes more sense.

Kurkkuun sattuu, kipeyshuivi kaulassa ja välttelen liikaa puhumista. Tuottaa vaikeuksia. Päässä seikkailee ihan liikaa ajatuksia, jotka haluaa tulla ulos. En jaksa enää höpistä yksin koirille.
Sain katsottua kerrankin jotain järkevää. Huomasin, että Teemalta oli tullut neliosainen dokumentti "Liian nuori kuolemaan", josta olen nyt katsonut kolme osaa; Heath Ledger, Sharon Tate ja Kurt Cobain. Vanha Nirvana fani sykkii sisälläni edelleen intohimoisena. Oli se mies taitava. Ja Heath Ledgerin osa sai liikuttumaan. En ole koskaan osannut fanittaa ketään belieber -tyyliin, että se joku on koko sun elämä. Mutta Heath Ledgerin kanssa mennään jo aika lähellä. On menty jo kauan. Ensimmäinen tähden kuolema, joka liikutti melkein kyyneliin. Tästä syystä ihailen pienessä määrin Bieberin ja One Directionin intohimoisia faneja, en ole koskaan osannut heittäytyä tunteeseen tai tuntenut tuollaista ihailun tarvetta.

Nyt lisää teetä, ajatukset seikkailee.

Kellarirotta

Mun viimeaikaisen elämän voisi tiivistää tähän ylempään kuvaan: litkin chai lattea villasukissa omassa huoneessa myyräillen. Mitä tehdä kun mikään ei innosta. Kai se on tuo yhä vellova harmaus, kun ei vaan huvita tehdä mitään. Ajatus sosialisoitumisesta vaan väsyttää ja tekisi mieli käpertyä syvemmälle viltin alle. Sitkun olen muutamana iltana jaksanut tehdä jotain, niin on ollut kivaa mutta sit seuraavana aamuna ärsyttää, kun ei saanut kunnon yöunia. Oli se sit iltaleffa tai muutamat oluet. Kai tää on vastapainoa valoisalle keväälle ja kesälle, kun en millään pysy paikallani.

Viime lauantaina vähän jaksoin ja pyysin Elinin meille, kun vähän tanssijalkaa vipatti ja halun Atomiciin tanssimaan samoja indiepoppeja kuin aina! Tehtiin itse mojitoja, tai no Elin teki. Tyrin, kun ostin mintun sijaan sitruunamelissaa. Ei siitä illasta sitten enempää, makoisat yöunet tarjosi tälläkin kertaa MVG..... (meidän HKL) low point.

Sitä sun tätä mahtunut tähän. Vähän flipperiä ja muutamat Substanzissa. Taas törkeän hieno kakku meidän Aadan 7v synttäreillä. Tehtiin vähän sushia viime lauantaina ja vedettiin överit. Ärsytti yksi torstai, kun tulin kotiin saksan tunnilta ja napsin möllölllöö-kuvia. #shamelessmirrorselfie

Nyt tämä yks sinkkis-jakso loppuun, sit taas yks tai kaks lukua kirjasta (mä oikeasti luen!!) ja untenmaille. Huomenna rakas Henriikka täyttää vuosia ja Edisonit mennään illalla syömään! Ja ehkä Atomiciin yhille, ilmainen sisäänpääsy niin mikäs siinä. Go with the flow. Kyllä tää tammimasennus tästä. 

Back on track

Eilen oli ihana päivä. Täydellinen. Olin pitkästä aikaa koko viikonlopun ottaen rauhassa, lauantai-iltana katsoin Prinsessa Ruususta ja söin hasselpähkinäjäätelöä. Se oli ihanaa! Sunnuntaina heräsin virkeänä aikaisin, ehdin olla koko aamun rauhassa sillä olin sopinut lounasdeitit Elinin ja Carolinan kanssa vasta kolmelta. Käytiin Hans Im Glückissa (hehe taas) ja testasin vihdoin paikan vegaaniburgerin. Nääh hyvää se oli mutta kotona saa parempaa. Alettiin puhumaan leffoista ja niin päätettiin, että jos pian menee joku hyvä niin mennään vielä leffaan. Kipitettiin Lichtspieleen ja 25minuutin päästä alkoi Diana. No mikä ettei. Pidin elokuvasta rakkaustarinana mutta en biografina. Ei se kuitenkaan ajanhukkaukselta tuntunut, olen aina rakastanut Dianaa ja kaikkea häneen liittyvää. Illalla kävelin kotiin ja mietin, että olipa ihana päivä. Carolia en ollut ennen tavannut ja harmikseni meillä oli tosi kivaa, Carolina lähtee nimittäin kotiin helmikuun alussa :( Eliniä oli ihana nähdä pitkästä aikaa! Syksyllä jaksoin kerran käydä kunnollisilla "kaverideiteillä" jauhamassa samat small talkit ja etsimässä uusia kavereita ja Elinin kanssa meillä heti klikkasi!
Nyt nukkumaan, sain aiemmin jopa läksyjä tehtyä huomiselle kurssille! En tosin ihan kaikkia mutta ainakin sain kirjoitelman tehtyä ja niitä meillä aina painotetaan...

Oi sinä ihana 2013

En voi käsittää, että tässä ollaan tämän vuoden viimeisissä hetkissä. Taas tämä joka loppuvuoden klisee "juurihan tämä vuosi alkoi ja juhlittiin vuodenvaihdetta" Itselleni (kirjoitin tähän ensin omalle itselleni ja mietin hävettävän kauan, että tuossa on nyt jokin pahasti väärin. Oliko?!) tämä vuosi on ollut loistava! Kerrankin voin sanoa näin, joten mietitääs vähän taaksepäin tämän Rokkirekistä ottamani kyselyn kanssa :--)

Ihmissuhteet:

01. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?

Ai olenko? Olen tutustunut niin mahtaviin ihmisiin varsinkin tässä syksyn aikana, että ihan ihmetyttää mitä olen tehnyt ansaitessani tällaista!

02. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?

Hmmmmm tätä piti miettiä. Lähinnä tuli mieleen, että ensimmäistä kertaa elämässäni päätin tehdä 100% sen mukaan, mitä minä itse halusin, välittämättä muiden mielipiteistä tai "mitä tulisi tehdä" ajatteluista. Tämä oli siis opiskelujen lykkääminen ja Saksaan jääminen.

03. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?

No enpä ole tänä(kään) vuonna.

04. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta? 

Pääsiäisenä tehty Prahan reissu oli kokonaisuudessaan huikea pidennetty viikonloppu. Seura, kaupunki ja ihana fiilis! Flow oli kanssa ihana viikonloppu, näki pitkästä aikaa kavereita Suomessa ja pidettiin hauskaa. Minuksena tälle tosin silloin paskomani nilkka ja iPhonen etulasi. Sit kanssa Flow'ta edeltäneen torstain yhden yön pikainen mökkireissu TC:n landelle hyvällä porukalla! Haaveilin kesän, että pääsisin elokuussa Suomessa mökille ja onnistuihan se. Heinäkuussa oli myös paljon hyviä hetkiä, kun sain jäädä Saksaan melkein kuukaudeksi yksin pitämään kotiin koiravahtia.

Minä:

01. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana? 

Kai sitä taas jossain määrin. Ainakin, etten enää jaksa sietää muilta ihmisiltä "paskaa" ja toimi vain heitä viihdyttääkseen. Myöskään, etten jaksa pitää kiinni ns. turhista ihmissuhteista, vaan haluan lähelleni tosiystäviä. Jos ei muita kiinnosta, miksi muakaan pitäisi?

02. Oletko lihonut? 

Omasta mielestäni tämä Saksan kaljakuuri lihotti, mutta kuulemma päinvastoin :--D Ja niin joo, jos vakaa uskoisi niin en ole. Itse uskon peiliin ja hyvään oloon.

03. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?

HAHA, melkein sain Edeniin. Tai saatoin saadakin, hämäriä muistikuvia. Pari kaveria sai ja me sitten härnäiltiin pokea. Olin tovin käymättä siellä, kunnes taas käytiin ja eri äijä ovella. Ei kukaan mitään sanonut.

04. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?

Olen katsonut kasapäin leffoja yksin, mutta en yhtään leffateatterissa. Harmillisen vähän tullut käytyä ihan leffa leffassa. Ennen kävin niiiiiin usein.

05. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana? 

Otin sen yhden pienen leiman jalkapöytään. Se tosin kaduttaa nyt, paikanvalinta siis. Haluaisin sen nyt jonnekin muualle ja jalkapöytään muuta haha onneksi tuon nyt voi piirtää päälle. Piiikkujuttuja.

Kaikkea:

01. Kuka oli paras uusi tuttavuus? 

Edisonit nyt ainakin!

02. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?

En tainnut tehdä lupauksia?

03. Synnyttikö kukaan läheisesi?

Ei kukaan läheinen.

04. Kuoliko kukaan läheisesi? 

EI tainnut näinkään käydä.

05. Missä maissa kävit? 

Itävallassa, Tsekeissä ja sit Suomessa ja Saksassa hehheh mites nää ny lasketaan..

06. Mitä haluaisit vuodelta 2014 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2013? 

Ööömmm, matkustaa enemmän! Tämä tosin vaatii skarppaamista säästämisessä..

07. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2013?

ÖÖÖ apua, oon näissä hyvä mut nyt ei tuu kyllä mittää mieleen.

08. Mikä oli vuoden 2013 suurin onnistuminen?

Kun pääsin (maailman helpoiten..) sisään yliopistoon eikä (ehkä) tarvi nyt siitä ressata? Emmäätiedä.

09. …ja suurin epäonnistuminen? 

Vaikka, etten saa motivoitua itseäni tehokkaammaksi oppimaan tätä pirun saksaa. Voikun palaisin halusta, että haluaisin tätä joka tuutista.

10. Kärsitkö vammoista? 

No sen pirun Flow'13 ja vammautunut nilkka. Joka vaivaa muuten edelleen aina välillä. 

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?

Kaikki ne monet miljoonat keikkaliput ovat kyllä lämmittäneet mieltä! On tullut nähtyä niin paljon hyviä keikkoja!!

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta? 

Kiitän lapsia, että ne ei oo saanu mua hermoromahduksen partaalle, hah! 

13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta? 

Oma hehe ja joidenkin kavereiden. Tai lähinnä vaan kummastusta.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? 

Tää on vissiin aina sama, ruokaan? Juomaan..?

15. Mistä innostuit eniten?

Möh, elämästä ny yleensä?

16. Vuoden 2013 ihmiset: 

Apuaa ei tälläseen kykene!

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi? 

Onnellisempi.

18. Lihavampi vai laihempi? 

Ihme painojuttuja, no jaa'a varmaan aika samoissa jouluturvotuksissa oltiin vuos sitte kans.

19. Rikkaampi vai köyhempi? 

Köyhempi....

20. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?

Olisinpa tajunnut aiemmin alkaa oman elämäni Beyonceksi (Queen B <3) ja lopettanut kaikenmaailman turhan marmattamisen. 

21. …entä vähemmän? 

Hahaha marmattanu kaikesta. Esim pojista. Ja tuhlannut vähemmän rahaa nonsense juttuihin. 

22. Miten vietit joulun? 

Oltiin siskon kanssa iskän luona, illalla joskus klo23 jälkeen veli haki meidät äidille ja lähdettiin jostain kumman (Tommin!!) ideasta Roballe Beeffiin :---D

23. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi? 

Hmm mä en usko tollaseen, shit happens mut se on vaan elämää. Vaikka mua joku asia harmittaiskin, esim vaikka varsinkin oma käytös niin en mä mitään muuttais. Se "moka" ei kuitenkaan vaikuta tällä hetkellä elämään ollenkaan, enkä tätä haluaisi mitenkään muuten!

24. Rakastuitko vuonna 2013?

Enpäs rakastunut.

25. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?

Ei kuulu mun tyyliin.

26. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit? 

Mieluisin uutuus oli The Carrie Diaries, mut aina yhtä ihania on Grey ja Gilmoren tytöt. Yritin kans tätä hehkutettua Breaking Badia mut njääääh, lopetin kakkoskaudessa kun ei vaan nappaa.

27. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?

"Viha" on musta aina ollut niin kauhean negatiivisen vahva sana ihmisistä puhuttaessa.

28. Mikä oli paras lukemasi kirja? 

Häpeäpilkkuni!! Luin vuoden aikana kokonaan vaan yhden kirjan... Muutama tossa kesken. Mutta no ainoa lukemani on Jonathan Safran Foerin "Eating Animals" ja tuota kyllä suosittelen kaikille, joita aihe kiinnostaa tai vaikkapa, että mistä se suuhun laitettava ruoka tulee ja saattaa sisältää :--) Ainoa uudenvuodenlupaukseni on (siis sen epävirallisen lisäksi, että alan oman elämäni Beyonceksi), että alan lukemaan enemmän!!!

29. …entä musiikillinen löytö?

Hmm tän vuoden paras. Ainakin kuuntelin enemmän vanhoja ikilemppareita, kun julkaistiin niin pirun hyviä levyjä. Arctic Monkeysin AM on helposti vuoden soitetuin levy. Mutta löytö, varmaan ny ainaki The 1975, Urban Cone ja Portugal. The Man.

30. Mitä halusit ja sait?

Elää aikalailla just niin kuin tuntui hyvältä! Ja sen opiskelupaikan!! Hahaa tuntui kyllä hyvältä, että on joku "turva"

31. Mitä halusit, muttet saanut?

Olisin halunnut Nykkiin moikkaamaan veljeä. Ja tietty muita sukulaisia! Oli super kivaa hengailla nyt viikko Suomessa isoveljen kanssa, nyt vaan muistaa paremmin miten kivaa on ja ikävä on isompi :(

32. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?

Katoin hälyttävän vähän tänä vuonna ilmestyneitä elokuvia phuuuh, historiallista. Piti ihan googlettaa tän vuoden ensi-illat ja ei kyllä mikään niistä sytyttäny. Jos ny jotain pitää heittää niin Iron Man 3, koska katoin ne kaikki kolme tossa loppukesän ja syksyn aikana ja niistä tykkäsin. Tosin voi olla, että vaan mun ja mun saksanäidin hauskojen vodkacolan makuisten leffailtojen takia..

33. Mitä teit syntymäpäivänäsi? 

Vietin ihan normaalia maanantaita, pakkailin kun olin seuraavana päivänä lähdössä Suomeen. Saksanäiti leipoi mun pyynnöstä taivaallisen suklaakakun ja lemppari lasagneani. Juotiin siinä kaljat saksanisän kanssa. Sit olin ihan ready olemaan vaan kotona, kunnes Mia ja Joel soitti tulleensa Berliinistä takaisin, että kai mä mä ny lähen lämpimänä iltana Biergarteniin synttäribisselle. No mähän lähin!

34. Ketä kaipasit? 

Suomea ja kaikki siellä aina silloin tällöin. Surprise.

35. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?

Haluisin sanoa, että vaan minä ite mutta kyllä kaverit Saksassa ja Suomessa (välitön whatsapp tai skype terapia <3) oli aika isossa roolissa. Ja sit tuolta keittiöstä löytyvä välitön apu, ei ruoka vaan Nella the saksaäiti.

Olipahan ihana vuosi, en kyllä uskalla edes kuvitella mitä kaikkea ensi vuosi tuo tullessaan. Tai että missähän mä olen vuoden päästä. Kyllä musta kovasti tuntuu, että paluu Suomeen ja opiskeluun alkaa ens vuonna, en tosin viiti jinxata mitään ;--)

Ihanaa loppuvuoden rutistusta jokaiselle!

Smile because it happened

Meillä tuli tällä viikolla tänne talvi! Tuollaisiin näkymiin heräilin tiistaiaamuna. Nyt kadut eivät tosin enää ole edes noin lumisia, huomenna pitäisi sataa lisää mutta alkuviikosta lupailtu vain aurinkoisia päiviä. Eilen illalla odotellessani bussia pysäkillä, taivaalta alkoi leijailla kauniisti pieniä lumihiutaleita. Leijailui voimistui pian kunnon pyryyn, sellaiseen että katsoessani ylös taivaalle en voinut kuin hymyillä. Koko eilinen päivä oli muuten aika tylsä ja väsynyt, liekö syynä keskiviikon Atomic reissu ja normaalia vähäisemmät yöunet mutta illalla siinä lumisateessa kaikki tuntui täydelliseltä. 

Vaikka kiroankin aina talven ja kylmän (nimim. olen ollut iltaisin kotona käärittynä tiukasti vilttiin jaloissa kahdet villasukat) niin onhan tämä nyt niin kaunista aikaa. Ainakin ne aurinkoiset päivät, räntäsade ei ole mun juttu...

Täällä kuunnellaan nyt toista kertaa putkeen Prinsessa Ruususen satukasettia. Miten voikin olla jo perjantai! Kalenteri näyttää tyhjää, illalla taidan mennä katsomaan joulumarkkinoita ja ehkä leffaan. Sunnuntaina olen heti aamusta lupautunut auttamaan Suomi-koulun joulumyyjäisissä kahvilan kassalla, joten huomisenkin otan rauhassa. Ja viikon päästä juhlitaan Elisen 20v synttäreitä, hyvä siis säästellä siihen voimia :--)

I bet that you look good on the dance floor

Phuh energiat alkaa olemaan lopussa. Vanhemmat on työmatkalla Jenkeissä, niin minä olen päivystänyt yksinhuoltajana täällä perjantaista lähtien. Ja perjantaihin asti pitäisi vielä jaksaa, 4 yötä menköön vielä leikiten. Onneksi on niin ihania ystäviä kuin Henriikka ja Elise, jotka viettävät täällä iltoja seurana, itse kun olen "kahlittu" kotiin ja kahteen alle 7-vuotiaaseen ipanaan. Perjantaina pidettiin pizza&leffa ilta meillä, lauantaina piti nähdä viime vuoden porukan voimin, Aleksandra kun oli viikonlopun kaupungissa. Tytöistä ei kuitenkaan kuulunt, niin Elise riensi apuun. Tyttö tuli meille punkkupullon ja parin homejuuston kanssa, noilla eväillä päästän kaikki sisään!
Mutta hyvin meillä sujuu lasten kanssa, raskaimpia ovat ne pirun aamut..

Viime tiistaina olin kuitenkin (endlich!!!) Arctic Monkeysin keikalla Zenithissä! Rehellisesti sanottuna, ehkä paras keikka ikinä ja onhan noissa konserteissa tullut riekuttua. Yleisö teki nyt kyllä ison osan olemalla koko ajan mukana, kädet ilmassa ja kaikki hyppi pomppi sinne tänne ihan ilman, että bändin piti mistään sanoa. Niin huikea fiilis, että lentelin muutaman päivän taivaissa.

Jotain muutakin hyvää, kävin tänään ns. kansanopistolla (eli Volkhochschulella) uusimassa kielitasotestin, jotta voisin vihdoinkin ilmottautua jollekin kurssille. No, se testi nyt on ihan syvältä ja menee kaikilla vähän päin mäntyjä mutta sain sentäs niin hyvät pisteet, että pystyin skippaamaan seuraavan tason, jonka jätin keväällä tekemättä. Melkein riitti pisteet jo C1-tasolle (vaaditaan esim. jos hakee tänne yliopistoon) mutta se työntekijäkin sanoi, että jos tuo tuleva kurssi ei haasta yhtään, voi keskustella opettajan kanssa sopisinko jo C1-kurssille.

Ja olen jäänyt totaalisen koukkuun Twin Peaksiin, vihdoinkin uskalsin alkaa katsomaan sitä (Terkut vaan mama Laura Palmerille, läppä aukee mulle nyt heh) mutta en uskalla katsoa sitä nyt eteenpäin ollessani yksin kotona. Kuulen muutenkin jo tarpeeksi ääniä täällä.. Mutta koukuttavaa ja jännää on hrrrr.

Nyt alan tekemään meille illaksi salaattia linssikeiton seuraksi. Tänään mä niiiiiin menen aikaisin nukkumaan.

You’ve never danced like this before. But we don’t talk about it.

Hyvää isänpäivää kaikki Suomen daddycoolit! En oikeasti löytänyt uudempaa kunnon kuvaa, tämä Annan wanhoista vuodelta 2011. Piilottelin tossa kuvassa sivusiiliä iskältä keskijakauksella hah ja olin hieman uuden päivän nousukiidossa abireissun jäljltä.

Mä toivun täällä jonkinsortin vatsapöpöstä, joka iski tossa perjantaina tai no kunnolla eilen. Vieläkin vähän hassu olo, mutta kyllä tämä tästä. Kotiin oli laitettu mun poissaollessa joulu, tuoksukin ihan joululta <3 Fiilistelen nyt itse huoneessani polttamalla kynttilöitä ja kuunnellen mun saksalaista lemppariani Milky Chancea. Stolen Dance oli jo kesällä lemppari ja soikin täällä paljon mutta nyt ns. löysin sen uudestaan ja tykkään kuunnella näitä iltaisin huoneessani. Tuo laulajan käheä ääni iskee.

Tossa nyt jotain biisejä, jos nappaa rento musiikki kynttilänvalaisemiin iltoihin. Mä jatkan nyt Star Warsin parissa, alotin katsomaan nää leffat uusiksi tällä viikolla ja nyt menossa vika. Parhautta.

Uusiutuva luonnonvara

Elän pahemman luokan hiuskriisiä. Eilen käänsin tämän oikeastaan maailmanluokan kriisiksi itseni kanssa. Mutta hiukset, ne aloitti kaiken. Kesän jälkeen (ja Saksan kalkkiveden...) mun tukka on nyt ihan liian pitkä kuivunut hamppukasa. Karun herätyksen koin tätä kuvaa katsoessa:

Viimeksi kävin tosiaan tekemässä tälle reuhkalle jotain toukokuussa 2012, joten olis kyllä jo aikakin. En vaan tiedä, että tyyntyykö nämä mun muutoksen tuulet, jos itse vähän muutan kotikätösin väriä tai jos annan esim. Nellan leikata huonot latvat pois. Tilanne saattaisi vaatia kampaajaa, mutta millä mä selitän mitä haluan saksaksi, kun jo suomeksi se tuottaa vaikeuksia. Aada 6v sanoi "lisää vaaleeta Henje!! Sitten sopeudut paremmin talveen, silloin kun on lumen takia niin vaaleeta." 

Tummaa, lyhyttä, vaaleaa, rusehtavan punaista, kunnon punaista, viileän ruskeaa, toffean vaaleaa and the list goes on. Lähes kaikkea on kokeiltu, mutta koskaan en ole tyytyväinen. Nyt jos lähtee latvasta pois menee värjätty blondi liukuväri, sillä omaa tummaa harmaata juurta pukkaa pahasti ja pitkälle. Niinhän se aina on, että vuodenajan vaihtuessa haluan itsekin pientä piristystä. Äsh, miten tää tukka on taas näin pitkä, kun juuri (keväällä 2012....) poikkasin tämän hipomaan olkapäitä ja nautin ylipitkästä polkasta. 

Elämän ongelmat.

"Mä oon mun best friend"

Tässä pitkästä aikaa skypeilin ystäväni Jennin kanssa. Heitin ilmoille vaan pienen ilmoitusluontoisen asian, josta puhuin aiemmin tänään Helenin kanssa. Nyt voisi miettiä sitä, jos haluaa keväällä minua katsomaan. Oli nimittäin esim. maaliskuulle aika helkkarin halvat lennot Lufthansalla matkalla HEL-MUC. Nooh Jennin silmissä näkyi pieni innostuksen kipinä. No puheeksi tuli tämän syksyn bändien uudet julkaisut ja tarkemmin, bändi The 1975. No johan kipinä leimahti liekkeihin, kun mainitsin heidän keikkailevan täällä maaliskuun alussa. Lennot ovat silloinkin naurettavan halvat (Münchenin lennoiksi..) niin taitaa tuo tyttöseni huomenna ostaa lennot tänne <3

Ihanaa saada kavereita kylään, menee tammikuu ja helmikuu nopeaan, kun on jotain varmaa tulossa. (Kröhöm mamacita toi oli sulle, tulkkee kyllään!) Ollaan Jennin kanssa tunnettu vuosikaudet ja meillä olis täällä niiiiiiin hauskaa! Helen sunkin pitää kyllä vielä kattella niitä lentoja!

The 1975 - Chocolate
The 1975 - The City

Linkittäisin vielä Menswear, jos siitä olisi toimiva versio Saksassa -.- Nyt jatkan täällä syksyfiilistelyä kynttilänvalossa (vaikka eilen oli +21 ja vein koiria tpaidassa <3) ja katson jalkapalloa.

Oh du Deutschland!