Here I am

Titii ensimmäiset neljä päivää nyt takana. Mitään kummempaa koti-ikävöintiä ei ole esiintynyt, mitä nyt vähän ekana yönä kun tytöt tekstaili Kokomosta. Ei siinä mitään aina ihanaa saada viestejä ja terkkuja, mutta silloin iski "Mitä mä oon oikein tehny, olenko oikeasti 9kk poissa muiden menoista?" Perhe on kuitenkin aivan ihana, lapsetkin. Eilen juteltiin vanhempien kanssa vähän siitä, mite ne odottaa multa ja mitä odotuksia mulla on. Mä olen täällä kuitenkin nyt osa perhettä ja ne luottaa muhun kuulemma 100%. 

Koko viikonlopun vietin kotona, tutustuin perheeseen paremmin ja vietin aikaa lasten kanssa. On tullu pelattua miljoona kierrosta Inkan Aarre -peliä ja muumit dominoa. Huh mutta on ne sulosia, aina tappelu kuka pääsee Henjen viereen istumaan :--)

Mun huone, vasemmalla näkyvän tuolin vieressä on ovi ja seison nurkassa vaatekaapin edessä. Tehdään tänne vielä jotain muutokisia, jos mua ei miellytä. Varmaan jossain vaiheessa keksin mitä tänne tekisin ja mitä laittaisin seinille.

Tänään poistuin kuitenkin ekaa kertaa keskustaan, stressasin miten osaisin ensin mennä bussilla, sitten U-bahnilla jäädä oikealla platzilla ja siitä vielä mennä oikeaan S-bahniin. Osasin ja onnistuittiin vielä Aleksandran kanssa löytämään toisemme. Tapasin tosiaan oululaisen Aleksandran, joka on täällä myös au pairina. Käytiin kaljalla biergartenissa (reissun eka bisse jeaaa) ja kierrettiin kauppoja. Katselin vähän dirndl-kauppoja, keskiviikkona mennään host-äidin kanssa ostamaan mulle oma mekko!!! Oktoberfestit täältä tullaan! En vaan tiennyt mitä kaikkea sen mekon ostamiseen kuuluu, itse mekkoja on ihan hurjana, essu vaihtoehtoja tuplasti niin paljon ja paitoja kans. Oli versioita gooteille, ruudullisia maalaistyttö-tyylisiä, yksivärisiä, yksivärisiä kirjailuilla.... Mitä ikinä kuvitella saattaa, täältä löytyy. 

Noniin siinä sulle äiti vähän kuulumisia, mää pärjään täällä mainiosti :-) Nyt jatkuu sinkkis!

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla