You can't always get what you want

Tsorpat viikonlopun hiljaiselosta. Perheen vanhemmat läks Berliiniin aikaisin perjantaina ja tuli eilen illalla takasin. Minä jäin siis viettämään yh-äidin viikonloppua - phuh. Oli hiukkasen rankka viikonloppu, lapset taisi sitten päättää että nyt testataan Henjen rajoja ja pinnaa. Sellaista vääntöä tässä oli, eilen sain tapella tunnin vanhemman kanssa. Tunnin. Sellaista karjuntaa ja painimista (tytön puolelta..), ihan väsynythän se oli ja kiukutteli tyhmistä. Raukkaparat herätti mut lauantaina klo06:16 ja eilen klo06:40. Tai siis minä raukkaparka. Tuon taistelun jälkeen olin kuitenkin henkisesti ja fyysisesti täysin loppu. Onneksi lapset nukkui päikkäreitä, niin sain hetken itselleni. Ahh oman ajan arvostus kohosi taivaisiin tämän viikonlopun aikana. Vanhemmat sääli mua ja pahoitteli niin kovin palatessaan, että sain sitten hirviölapset käsiini. Toivoivat, etten menisi sterilisoimaan itseäni heti maanantaina ja etten menettäisi uskoani lapsiin. Hah, se nyt on varma, että niin kauan kun pidän eniten maailmassani itsestäni ja omasta vapaudestani, en mitään omia lapsia hanki. Sori mami, yhä sitä mieltä, ettei ne ole mua varten. Anna ja Janne saa hankkia muksuja, mä olen sitten se cool Tante.

Arvostan nyt äitiäkin niiiiin hurjana. Huh, miten sä oletkaan pärjännyt kolmistaan mun ja Annan kanssa. Me ei taidettu olla kuitenkaan mitään helpoimpia lapsia, ihanimpia, mutta ei helpoimpia. Anna ei kuulemma pikkuisena päästänyt äitiä yksin edes vessaan. Ja minä olin olen sellainen jatkuvassa käytössä oleva papupata, aina asiaa, aina pätemässä ja samaan aikaan jokapaikassa.

Nyt kuitenkin taas normaali arki jatkuu. Huomenna raahaudun taas Tonhalleen. Tällä kertaa katsomaan Alt-J:tä ja Two Door Cinema Clubia jiiiihaa! Lauantaina onkin jännä päivä, menen Leksan perheen kanssa Allianz Arenalle FC Bayern Münchenin peliin. Huh siitä tulee mageeta, vaikka olenkin oikeasti hokityttö. HIFK:ta seuraan netin kautta, katotaan sitten jalkapalloa paikanpäällä. Jalkapallo maahan tämä Saksa on ;-)

Istun tässä huoneessani, juon teetä, syön turkinpippureita ja polttelen kynttilöitä (screw you äiti ja kynttiläkieltosi). Ihanan rauhaisaa ja leppoisaa. Koko päivän kestäneestä päänsärystä huolimatta, tänään oli hyvä päivä. On yhä. Everyday is a happy day, xx

PS. Leksa soitteli aiemmin, että nyt hänellä on konkreettisesti kädessään lippumme Ellie Gouldingin keikalle <3 Saksa ei ole ollenkaan paska maa.

PPS. Syyspäissäni (kyllä, syys eikä talvi. Täällä oli ensimmäistä kertaa pakkasilla viime yönä, mutta syksyssä vielä ollaan!) väsäilin kunnon fiilistely soittolistan itselleni. Iltojen iloksi :-) Uteliaat löytävät sen täältä!