Kello on sunnuntaiaamuna seitsemän. Englischer Gartenin nurmikon peittää vielä yön jäljeltä vaalea huuru. Maa höyryää, kun nouseva aurinko alkaa sitä lämmittämään. Puiston teillä juoksee hulluja innokkaita aikaisen aamun lenkkeilijöitä ja linnut visertelevät puissa.
Mulla on jo pitkään ollut omalla bucket listalla jatkaa jotain yötä aamuun ja pidentää kotimatkaa auringonnousun verran. Viime lauantaina se onnistui, ehkä asiaa helpotti kesäaika, kun kello yht'äkkiä olikin jo kuusi eikä väsyttänyt niin ajattelin, että nyt on hetkeni. Haupparille Mariannen kanssa hakemaan kahvia. Tässä tapauksessa tapasimme kaksi brittimiestä, joista toinen välttämättä halusi tarjota pizzapalan ja kahvin (#winning), olin koko illan nimittäin liikenteessä vain 40cnt taskussani.
Mulla on jo pitkään ollut omalla bucket listalla jatkaa jotain yötä aamuun ja pidentää kotimatkaa auringonnousun verran. Viime lauantaina se onnistui, ehkä asiaa helpotti kesäaika, kun kello yht'äkkiä olikin jo kuusi eikä väsyttänyt niin ajattelin, että nyt on hetkeni. Haupparille Mariannen kanssa hakemaan kahvia. Tässä tapauksessa tapasimme kaksi brittimiestä, joista toinen välttämättä halusi tarjota pizzapalan ja kahvin (#winning), olin koko illan nimittäin liikenteessä vain 40cnt taskussani.
Hurautimme Englischer Garteniin, kiipesimme kukkulalle ja ihailimme kaupungin heräämistä. Puoli yhdeksän maissa kömmin sänkyyn hetkeksi nukkumaan ja päivällä palasinkin rikospaikalleni Elinin kanssa tämän vuoden ensimmäiselle piknikille.
Niin rauhoittavan kaunista, että tätä voisi harrastaa useammin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti