Tasan viikko Suomea takana.
Tässä on ehditty jo vaikka mitä. Ihailin kaunista Helsinkiä eilen lenkillä ja hengitin sisääni ihanaa meren tuoksua. Nyt sitä tajuaakin miten merta on ollut ikävä. Ja tätä valoa, oi suloista valoa. Olin unohtanut, miten hyytävä ja kova Helsingin tuuli on. Ja miten kallista täällä on. Olen ehtinyt käydä työhaastattelussa, nauttia perheestä ja ystävistä. Ja vähän juhlistaakin elämää. Ikävä Müncheniin painaa, onneksi sosiaalinen media on tehnyt yhteydenpidosta naurettavan helppoa. Se sivu elämästä on nyt kuitenkin mennyt ja täytyy suunnata nenä kohti Helsinkiä ja Vaasaa. Haikeeta mutta so ist das Leben. Au pairin elämä se on nyt koettu ja suljettu. Haloo Helsinki, olen palannut! Mutta München palaan vielä. Du hast immer ein Teil von mir.
Cro - Ein Teil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti