When in München..

Yli kuukausi hurahtanut valonnopeudella täällä. Moni on kysellyt minulta, mitä eroja olen ensimmäisenä huomannut Suomen ja Saksan välillä ja miten elämä täällä muutenkin menee. Olenko oppinut kulttuurin ja maan tavoille. Seuraavia seikkoja olen ainakin huomannut, elikkä nyt seuraa Henjen München-vinkkejä ja huomioita!

• Saksalaisilla on ihana kasvojen luusto. Paikalliset tunnistaa kaduilla, heidän kasvonsa ovat jotenkin hyvin graafisia. Vahvat poskipäät ja leuka, varsinkin naisilla leuka korostuu eritavalla (kololeuka) ja miehillä poskipäät (ah niin komeita). En sitten tiedä ovatko nämä vain minun ja Aleksandran huomioita..
• Täällä ihmiset ovat avoimia, ei mitään omia suojamuureja niinkuin Suomessa. Bussissa hätäännytän, jos toinen tulee liian lähelle eikä missään nimessä saa katsoa silmiin. Just joo, tämän tosin huomaa kun menee minne vaan muualle pois Suomesta..
• Aina tervehditään muita. Joko ihan arkinen Hallo! tai sitten vähän "virallisemmin" Grüß dich! joka on täällä etelässä käytettävä tervehdys. Pohjoisemmassa sanotaan vain Guten Tag eikä tätä käytetä siellä. Virallisesti sanotaan Grüß Gott ns. tervehdi Jumalaa, mutta tuon olen täällä kuullut vain kerran ja sen tavaratalon wc:n vanhemmalta siivoojalta. Grüß dich on arkisempi.
• Yleisien tilojen wc:ssä on yleensä aina siivooja ovella tervehtimässä. He huolehtivat, että tilat ja wc-kopit ovat koko ajan kunnossa. Pois lähtiessä heille kuuluu antaa tippiä muutama kolikko. Yleensä heitän 20cnt ylöspäin, ei koskaan pieniä hiluja eli punaisia kolikoita! Jos ei ole muuta niin kävelen nöyränä ulos. Enkä koskaan antaisi yli 50cnt paitsi kerran muutaman kaljan jälkeen baarissa katsoin epähuomiossa, että kaksi euron kolikkoa olivat 20cnt kolikkoja... Ihmettelin, miten siivooja niin ihanasti kiitteli pientä tippiäni.

• Kahviloissa ja ravintoloissa harvemmin käy kortti. Tai sitten niissä on jokin tietty summa, joka pitää ylittää, että voi maksaa kortilla. Aina pitää siis olla käteistä mukana! Tämä on tuottanut itselle eniten ongelmia, sillä yleensä lompakossani on käteistä muutaman hilun verran ja yritän aina tyrkyttää korttia. Suomessa kun voi kahviloissakin maksaa yhden kahvin kortilla.
• Kaikki pariskunnat kävelevät täällä käsi kädessä <3 Olivat ne sitten 14-vuotiaita teinejä tai 80-vuotiaita eläkeläisiä. Niin suloista :--)
• Ravintoloiden hintatasot vaihtelevat aika paljon, mutta pääosin ruoka on täällä hurjasti halvempaa. Toisaalta, missä ruoka (ja alkoholi) olisi niin kallista kuin Suomessa..

• Koiria saa pitää vapaana! Mikä on ihanaa, jos kaikilla olisi yhtä tottelevainen ja ihana koira kuin meillä tämä vanha herra. Sen kanssa kuljen tuolla turvallisesti ja koira tottelee. Toisaalta samalla pelkään lähipuistossa, kun joku hullu koira ampaisee yht'äkkiä tuhatta ja sataa jostakin puskasta..
• Heh ja viimeisenä ehkä se mihin itse kiinnitin (yhä kiinnitän!) huomioni ensimmäisenä: hyvännäköisiin miehiin! Kaikki ovat täällä niin tyylikkäitä ja komeita. Toisaalta kuulin Kölnissä asuvalta kaverilta, että Müncheniläiset miehet kuulemma tunnistaa heidän tyylistään, osa on vähän sellaista "siistimmin" pukeutuvaa. Itse tykkään kuitenkin paikallisten rennon huolitellusta tyylistä, miten sen nyt selittäisi.

Tällaisia hassuja juttuja on jäänyt omaan mieleen. Harmittaa, kun vielä ei ole täältä sellaisia omia lempparipaikkoja. Vielä pitää kierrellä uusilla seuduilla metsästäen söpöjä kahviloita, Starbucksit on kivoja, vain kun nappaa kupin mukaan. Pitää syödä useammin ulkona (anteeksi kukkaro!) ja löytää kivoja paikkoja, jonne haluan viedä kaverit Suomesta. Ja anteeksi äiti, mutta pitää kiertää myös baareja läpi, jotta löytää ne omat paikat.

Viikonloppuna kierretään kirppareita ja kaupungin second hand tarjonnat läpi! Sunnuntaina suuntaan Dachaun keskitysleirille. Karmivan kiinnostavaa vierailla siellä. Paikka on ilmainen ja sinne pääsee täältä puolessa tunnissa. Toivottavasti on hyvä ilma, vaikka paikkaan sopisi kylläkin sellainen masentavan harmaa keli.