perjantai 7. joulukuuta 2012
Life is so unfair
Eilen kuulin hyvin ikäviä uutisia sieltä Suomesta, että yhden mun kaverin elämä jäi kesken aivan liian aikaisin. Ei se tieto oikein vieläkään ala iskeytyä mutta tottahan se on. En vain voi uskoa, miten epäreilua tämä on. Maailman herttaisin ihminen lähti pois täältä liian aikaisin. Tuntuu pahalta.
Piti eilen kirjoitella itsenäisyyspäivästä sun muusta. Katsottiin illalla linnan juhlia ja nautittiin skumppaa. Muutenhan täällä oli aivan normaali päivä. Tänään tuskin teen mitään, ei huvita. Illalla Allu tulee tänne yöksi, ehkä vain odottelen sitä kotona. Huomiseksikaan ei ole mitään suunnitelmia, paitsi että mennään taas sinne isolle kirppikselle, joka järkätään täällä pari kertaa kuussa. Huh. En halua kuulla Suomesta enää yhtää huonoja uutisia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Voi ei :-( Voimia sulle!
Itselläni ei oo minkäänlaista hajua miltä tollanen tuntuu, kun omassa lähipiirissä ei ole koskaan käynyt mitään tollasta. Tavallaan olen onnekas, mutta eipä noitakaan juttuja pysty välttämään.
Sehän se tässä elämässä pelottaa, että milloin joutuu kokemaan tollasia kauheita menetyksiä...
Hurjasti jaksamisia sulle!
Iina-Maria, tuntuu hurjalta että tällaisia juttuja käy tuttuihin. Ei tässä oltu enää niin paljon oltu tekemisissä kuin vuosi sitten mutta mä otan tämmöset aina jotenkin tosi rankasti. Se tässä ehkä eniten juuri järisyttää, ettei tiedä koska käy mitäkin ja nyt kun olen pois rakkaimpien luota, toivon ettei siellä käy mitään ikävää :(
Lähetä kommentti