Randomness beats normality every single time

himoitsen tätä ruskeaa jälleen. Tässä olis viikonloppu aikaa toteuttaa se.

1. Pienenä lorautin aina maitoa kirkasliemisten keittojen sekaan, esim nakkikeiton. Hain varmaan kalakeiton kermaista koostumusta.

2. Mä en tiedä mitään Nälkäpeleistä. Tää jaksaa yllättää ihan liian monia... Tiedän vaan sen kun Jennifer Lawrence huutaa jostain joukkiosta "I volunteer!" senkin vaan jostain gifistä.

3. Aina, kun näen kellon digitaalisen kellon ja kaikki numerot samana, esitän toiveen. Hmm en muuten tee tuota koskaan 00:00, onko sitten vain 11:11 ja 22:22? Ja sitä toivetta ei saa sanoa ääneen!

4. Toivoin ennen myös aina puhaltaessani irronneen ripsen sormelta. Tein niin siihen asti, kun luin jostain, että yleensä ne eivät olekaan ripsiä vaan kulmakarvoja.

5. En tykkää nutellasta. Saan tuosta täällä aina paljon ihmettelyjä.

6. En muutenkaan tykkää liikaa makeasta, esim. suklaatakin voi syödä muutaman palan ja sit riittää. Karkkiakaan en osaa enää syödä. Sen sijaan herkuttelen mielummin suolaisella. Tai avocadoilla <3

7. Mä "pelkään" lääkäreitä ja sairaaloita. Välttelen niissä käyntiä viimeiseen asti. Ehkä tästä syystä en olekaan pienen elämäni aikana käynyt lääkärin puheilla liikoja. Nytkin mulla näyttää kurkussa olevan vähän jotain hassua, mutta viimeseen asti pärjäilen kotikonsteilla. Toiminut tähänkin asti.. Tiedän tämän olevan ehkä vähän hölmöä, mutta eikös sitä virheiden kautta pitäisi oppia?

8. Luulin, että Kazakstan ei ole oikea maa, vaan kehitetty ainoastaan Boratia varten... Opin tämän joskus vähän sen leffan jälkeen ja tämä nolottaa yhä aina välillä. Ihmettelin jo silloin leffan tullessa uutisotsikoita, kun maassa oli syntynyt vihaa millaisena se elokuva saa heidät näyttämään. Kai kohautin vain olkapäitä enkä ajatellut asiaa sen enempää.

9. Ajattelen innokkaana ainakin kerran päivässä tulevaa syksyä. Selaan myös Vaasasta kämppiä kun hullu ainakin pari kertaa viikossa. Arvasin, että tänne jääminen kannatti sillä sain sen kadonneen motivaation takaisin ja nyt en malta odottaa opiskelujen (ja sen elämän) alkamista!

10. Luulin vuosien ajan, että Finteligenssin "Kaikki peliin" laulun kertosäkeessä lauletaan "pistän kaiken peliin, haluuks Seppo kaaliin?" Kun todellisuudessa Seppo ei halua kaaliin vaan "haluun sen pokaalin" Makes more sense.

Kurkkuun sattuu, kipeyshuivi kaulassa ja välttelen liikaa puhumista. Tuottaa vaikeuksia. Päässä seikkailee ihan liikaa ajatuksia, jotka haluaa tulla ulos. En jaksa enää höpistä yksin koirille.
Sain katsottua kerrankin jotain järkevää. Huomasin, että Teemalta oli tullut neliosainen dokumentti "Liian nuori kuolemaan", josta olen nyt katsonut kolme osaa; Heath Ledger, Sharon Tate ja Kurt Cobain. Vanha Nirvana fani sykkii sisälläni edelleen intohimoisena. Oli se mies taitava. Ja Heath Ledgerin osa sai liikuttumaan. En ole koskaan osannut fanittaa ketään belieber -tyyliin, että se joku on koko sun elämä. Mutta Heath Ledgerin kanssa mennään jo aika lähellä. On menty jo kauan. Ensimmäinen tähden kuolema, joka liikutti melkein kyyneliin. Tästä syystä ihailen pienessä määrin Bieberin ja One Directionin intohimoisia faneja, en ole koskaan osannut heittäytyä tunteeseen tai tuntenut tuollaista ihailun tarvetta.

Nyt lisää teetä, ajatukset seikkailee.